Yleinen

We love 90’s

Tämä seuraava teksti on lainattu sivuprojektinani kulkevasta Tyyliä ja toimistohommia -blogista, joka sai alkunsa kun porukassa heräsi idea siitä, että vaikka blogeja on paljon maailmassa ei sieltä juurikaan löyty puhetta työpukeutumisesta. Tai ei ainakaan siinä mittakaavassa mitä me edustamme. Alkuvuoden flunssat ja kiireetö ovat saaneet postaustahdin hiljenemään, mutta meillä on vahva tahtotila pitää blogi hengissä.

Jostain syystä viime aikoina omaa silmääni ovat miellyttäneet todella paljon asiat, jotka ammentavat yhdeksänkymmentäluvusta kaikuja. Nappiverkkarit ajattelin jättää 20 vuoden taakse ja Hello Boys -napapaitaa vieroksuin jo silloinkin, mutta moni muu asia näyttää nykyään todella hyvältä minun silmääni.

   
Yhdeksänkymmentäluvulla tosin minulla oli Dr Martensit vihreät ja Marimekon olkalaukku musta, mutta jotenkin sitä pitää päivittää tyyliä tälle vuosituhannelle.

Itseasiassa tuon vihreän laukun kanssa yllätin itseni. Vielä tovi sitten olisin pitänyt sitä tosi ysärinä enkä mitenkään positiivisella tavalla. Murretut värit eivät jotenkin miellytä silmääni ja kiitos erittäin voimakkaan vihreän kauden olin kuluttanut sen värin jotenkin täysin loppuun teinivuosina. Nyt väri kuitenkin näytti hyvältä ja kun muuten vaatekaapin värit ovat enemmän tai vähemmän musta-harmaita on kivaa, että edes laukuissa on väriä.

Maihareitakaan en ollut jotenkin osannut kaivat jalkaan, mutta kun ne kaupassa jalkaan kiskaisin tuntui kuin olisin tullut kotiin. Ja ne ovat kyllä ihan täydelliset kengät näihin loskakeleihin, joista nyt viime aikoina on saatu nauttia. Kengät osoittautuivat myös siitä hämmentäviksi, että toisin kuin oikeastaan kaikki muut jalkaani uutena vetämät kengä, nämä eivät yrittäneet kalvaa minulta puolikasta kantapäätä irti. Tosin niin ysäriestetiikan pauloissa en vielä ole että olisin vaihtanut maihareiden mukana tulleet keltaiset nauhat tilalle.

Samoin ajattelin jättää väliin ruudulliset bleiserit, perhosklipsit, trumpettihousut sekä maksamakkaran värisen huulipunan. Ilolla kuitenkin kaappiin hankin farkkuhameen kun sopivat a-linjainen yksilö tuli vastaan. Ajattelin ratkaista sen kanssa kaiken kesäiseen toimistopukeutumiseen liittyvät ongelmat. Hame, jossa on sopivan mittainen helma pyöräilyyn ei kasva joka puun oksalla ja hameen leikkaus oli sellainen, että siihen voi yhdistää oikeastaan minkä tahansa yläosan ja kengät sen mukaan kuin fiksulta ihmisen pitää näyttää. Tosin kuten maihareista voi päätellä niin minun onnekseni töihin ei tarvitse pukeutua minkään tiukan koodin mukaisesti.

Kaikuuko ysäri sinun korvaasi hyvänä vai huonona juttuna?

Itseasiassa minulla ysärityylin lisäksi viime aikoina on ollut kova juttu myös ysärimusiikki. Tosin onhan tässä oma ongelmansa, että miten näyttää siltä, ettei ole vain surullinen näky kovaa vauhtia keski-ikäistyvänä täti-ihmisenä, joka haikailee menetettyä nuoruuttaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s