Mutsi koulunpenkillä

Vuosi sitten töiden rinnalle tuli myös opiskelut. Lähdin suorittamaan erityisammattitutkintoa, koska vaikka insinöörit nyt muun muassa osaavat kaiken niin ihan rehellisyyden nimissä, jos itsensä elättää kouluttajana ja valmentajana niin olisi ihan kivaa, että täällä tutkinnontuijottajien valtakunnassa asuttaessa olisi jotain mustaa valkoisella siitä millä lihaksilla näitä töitä paiskotaan. Ensimmäiset puoli vuotta opintoja töiden ohessa sujui suorastaan hämmentävän sujuvasti, joten tähän alkuvuoteen olikin hyvä lisätä vastusta ottamalla rinnalle myös yksi 15 viikon verkkokurssi.


Näillä neliöhinnoilla ei osteta työhuonetta, mutta onneksi eteisen kaapista löytyi miehen muinaisien kesäduunien jäljeltä kuppikuulosuojaimia kaksin kappalein. Opiskelua nimittäin usein tehdään outoihin kellonaikoihin sohvalta käsin. Tämä siis asettaa jo vähän rajoitteita sille mitä tässä elämäntilanteessa voin opiskella. Monimuoto-opiskelu ja verkkokurssit ovat osoittautuneet toimivaksi. Mitä vähemmän aikaan ja paikkaan sidottua ohjelmaa opinnoissa on niin sitä todennäköisemmin opinnot saa sujautetta tähän paikoin kauniisti sanottuna hektiseen viikkorytmiimme. Normaalisti yritän, etten ihan liikoja joutuisi opiskelemaan viikonloppuna, mutta tällä viikolla miehellä oli ulkomaanvieraita tarkastusta tekemässä ja lapsen muskariope sairastui vielä vatsatautiin, joten arki-iltojeni opiskeluslotit vaihtuivat lapsen kanssa hengaamiseen. Kun niin sadistinen minkään en ole että istuisin kotona kuulosuojaimet päässä lapsen kanssa kahden ollessani. 

Opiskelu kaikista aikatauluhaasteista huolimatta kuitenkin tuntuu hyvältä ja nyt aika taas tuntuu kypsältä itsensäkehittämiselle. Yritin jo perhevapailta palattuani jatkaa opintoja, mutta se oli kyllö ihan täysi vitsi. Vuoden univelkojen jälkeen epäilin jo että minulta oli synnytyksessä poistunut istukan asemasta aivot. En ole varmaan koskaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi. Tosin tätä ei kannata ottaa myös niinkään, ettei keneltäkään onnistu pienen lapsen kanssa opiskelut. Maailmassa on miljoonia paremmin nukkuvia lapsia ja tuhansia paremmin univelkaa kestäviä vanhempia. Meillä vaan sattui pariutumaan huonosti nukkuva lapsi huonosti univelkaa kestävään ja helposti univelkaisena univaikeuksista kärsivään äitiin.

Opiskellessa nälkä myös kasvaa syödessä, mutta ehkä tässä nyt olisi hyvä muitaa ettei taas sorru ahmimaan liikaa. Vuoden päästä kun lapsi siirtyy koulutielle ei ehkä kannata turboahtaa kalenteria töillä ja opinnoilla, koska veikkaan, että muutos saattaa vaikuttaa taas siihen minkä verran niitä aikaresursseja on jaettavissa. Ja toisaalta muutama vuosi eteenpäin ja veikkaan, että saan saan opiskella juuri niin rauhassa kun haluan kun lapsi laajentaa reviiriään kodin ulkopuolelle ja meidän vanhempien aktiivisen läsnäolon tarve vähee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s