Yleinen

Lapsi ja museot

Aivan käsittämättömän usein olen törmännyt yleistykseen, jossa todetaan ettei lapsen kanssa voi lähteä kaupunkilomalle kun eihän lapselle riitä siellä mitään tekemistä ja museoissa lapsi ei ainakaan viihdy. Hämmästelen aina näitä kommentteja, koska käytännössä kaikki lapset, jotka minä tunnen tykkäävät museoreissuista ja varsinkin tuo omani viihtyy erinomaisesti museoissa. Kirjoitusjonossa olisi edelleen odottamassa vuoroaan Lontoo ja museot, mutta ennen kuin päästään niihin asti käydään ihan vain kotoisassa Kiasmassa.


En tiedä kuinka paljon ihmisten museomielikuviin vaikuttaa se mitä museot joskus aikaisemmin olivat. Vierailu museossa, jossa hätinä uskaltaa hengittää ei ole kovinkaan miellyttävä. Sen sijaan visiitti Kiasmaan, jossa pääsimme osallistumaan joogaan taideteoksen sisällä, houkuttelee saapumaan paikalle toistekin.

Ostin alkuvuodesta museokortin itselleni ajatuksena, että tulee kotimaassakin käytyä useammin museoissa. Museoreissut lapsen kanssa ovat aivan loistava tapa ottaa kahdenkeskeistä aikaa lapsen kanssa. Näyttelyalueella tulee kuljettua käsi kädessä ja lapsi tulkitsee asioita täysin ilman opittuja viitekehyksiä. Taidenäyttelyiden lisäksi meillä toimii ehkä ne perinteisemmin lapsiperheiden kohteeksi mielletyt historialliset kohteet ja luonnontieteelliset tai tekniset museot. Reissut tekevät hyvää paitsi lapsen ja vanhemman suhteelle niin myös vanhemman yleissivistykselle kun joutuu kaivelemaan muististaan faktoja ja tavaamaan museon infokylttejä.

Kiasmaa suosittelen lämpimästi lapsiperheen kohteeksi. Kolmannen kerroksen Kiasma-monsterin kierros osallistaa lasta ja nykyiset näyttelyt todellakin puhuttelevat pientä ihmistä. Onneksi tälle viikolle osuu sattumalta myös päiväkotiryhmän museovierailu, koska Neton näyttelyn uusintakäyntiä huudettiin jo heti sunnuntaina kun lauantaina oltiin Skidipäivässä käymässä. Kesälomalla kuitenkin näyttelyyn mennään uudelleen, koska itsekin haluan päästä katsomaan näyttelyn mahdollisesti hieman rauhallisemmissa merkissä. Kesälomalla toivottavasti ehditään muutenkin käydä museoissa. Turussa vierailulistalla on Kuralan Kylämäki, jossa ystäväni on töissä ja täytyy myös tutustua taidemuseoiden näyttelyihin. Näiden lisäksi haluaisin vierailla myös pienemmissä maakuntamuseoissa. Tämän hetken poliittisessa ilmapiirissä kulttuurille ja sivistykselle ei tunnuta antavan kovinkaan suurta painoarvoa, joten yhden naisen pienenä protestina yritän nyt kantaa korteni kekoon jotta tilastot kertoisivatt sen että museosektoriin täytyy panostaa.

2 thoughts on “Lapsi ja museot”

  1. Mä olen niin samaa mieltä. Meillä on käyty vauvasta saakka kaupunkilomilla ja erittäin onnistuneesti. Museot ovat aina käyntilistalla ja kun mennään sopivassa suhteessa aikuisten ja lasten mieltymysten mukaan, niin mikäs siinä. Helmikuinen käynti Pariisin sotamuseossa on hyvä esimerkki siitä miten lasten kanssa museokäynnit ovat paitsi yleissivistyksen vuoksi tarpeellisia, myös tosi mielenkiintoisia. Ja myös me aikuiset opittiin taas uutta. Heinäkuussa me lähdetään katsomaan miltä Pompeijin rauniot näyttävät, lasten kanssa tietysti.

    Tykkää

    1. Vanhemmuus tosiaan haastaa myös vanhemmat oppimaan. Ilman lapsen Oktonautti-innostusta me ei oltaisi miehen kanssa koskaan opittu näin paljon meribiologiasta. Ja jokainen museokäynti sivistää lapsen lisäksi myös vanhempia. Tämän päivän maailmassa, jossa muutos on niin nopeaa, on todella tärkeää, että vanhemmat antavat esimerkkiä siitä, että aikuisenakin tulee edelleen oppia uusia asioita.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s