Yleinen

Väärin stressattu

Hyggen myötä median into puhua joulustressin välttämisestä pääsi aivan uusille kierroksille. Toisaalta juttuja lukiessa alkoi tulla sellainen olo, että stressittömän joulun tavoittelusta sitä vasta itselleen vatsahaavan voikin saada. Syksyn ollessa kovin rankka päädyimme ystävieni kanssa miettimään, että mitä joulustressi on ja miten sen voi välttää.


Jouluaaton jälkiruoka, ensimmäistä kertaa kokeiltu vegaanisen juustokakku, koska mikään ei sano joulustressi kuten uudet reseptit.

Kaiken järjen mukaan meidän joulumme stressijoulujen aatelia. Ajamme toistasataa kilometriä mustaa moottoritietä pitkin toiseen maakuuntaan ja kun miehen vanhemmat ovat vielä eronneet tulee meille jo isovanhemmista kolme vierailukohdetta kahden kunnan alueella ja tänä vuonna tuohon päälle iskettiin vielä kyläily kummitytön uuteen kotiin. Eli ollaan niin kaukana hyggestä, joulupatjasta ja pitsasta kuin vain ikinä olla voidaan. Mutta jotenkin en minä koe sitä kovinkaan stressaavaksi.

En rehellisesti sanottuna osaa sanoa, että jos joulu olisi pelkästään minun käsissäni niin mitä me tekisimme. En ole tullut asiaa pohtineeksi, koska koen, että tämä on asia johon minä en voi vaikuttaa. Lapselleni joulu ei tule ilman mummia ja serkkuja. Isänpuoleisia isovanhempia lapsi ei ollut nähnyt sitten kesän. Lapselle, jolla ei ole ja jolle hyvinkin todennäköisesti ei tule sisaruksia, tekisi melkoisen karhunpalveluksen jos en antaisi hänelle edes laajennettua perhettä. Kuusivuotias osaa myös ikävöidä. Aamupäivällä kun pakattiin kamoja lapsi itki jo valmiiksi sitä miten kova ikävä hänelle tulee serkkuja ja että hän haluaa nukkua jokaisen yön mummin kainalossa. Että ei, niin kauan kun tämä meidän laajennetun perheen kokoonpano on tämä ei joulua tule ilman Turkua.

Ja oikeastaan epäilen, että ei se joulu tulisi minullekaan ilman Turkua. Muutamaa hassua mökkipaikkakunnalla vietettyä joulua lukuunottamatta kun oma jouluni aina vastaanotettu yhdessä ja samassa osoitteessa. Kaikkine autossa istuttuine kilometreineen ne on kuitenkin ne ihmiset jotka tekevät joulun. Itselleni enemmän stressiä luultavasti aiheuttaisi se hyggeilevä joulupatjaisa joulunvietto ihan vain kotioloissa. Toki olen varmaan onnellisessa asemassa sen vuoksi, että meillä on laajennetussa perheessä mutkattomat välit eikä joulupöydän ympärillä yleensä koeta muita jännittäviä hetkiä kuin se jaksaako kummityttöni syödä neljä vai viisi vuoallista imellettyä perunalaatikkoa. Ja onhan sekin pakko myöntää, että valinta sen suhteen, että vietämme joulusta leijonanosan minun perheeni parissa perustuu stressin välttelyyn. Miehen uusperheessä kun ei jouluista meidän perheelle sopivaa ekolokeroa niin helposti tunnu löytyvän.

Silti tuntuu että hyggeä tihkuva kotoilujoulukin on vain yksi uusi stressin lähde. Paras aihetta sivuava lehtijuttu löytyi jommasta kummasta iltapäivälehdestä, jossa annettiin vinkkejä rentoon jouluseksiin. Että ehkä siinä kohtaa olisi hyvä jokaisen vain myöntää ettei se hyggeily taivu, jos seksielämäänkin pitää etsiä lehdestä vinkkejä. Etenkin kun vinkit olivat lähinnä sillä levelillä, että kehotettiin yllättämään kumppani riisuuntumaalla yllättäen. Sukujoulussa tuolla vinkillä saattaisi yllättää myös muutamat muutkin kun kylmien alkupalojen jälkeen saapuisi ilkosillaan ruokapöytään kantaen höyryävää annosta laatikoita. Tai sitä pakastepitsaa. Miten nyt kukin tykkää toimia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s