Rogue One

Aatonaatosta on kuin huomaamatta tullut meidän parisuhteemme treffipäivä. Lapsen syntymän jälkeen ensi-iltaan on tullut viimeisiä Pottereita, Hobittia ja Star Warsia sopivasti tarjoamaan joulun alle leffaohjelmaa. Tällä kertaa vuorossa oli luonnollisesti Rogue One ja jälleen kerran varoituksen sanana, että jos et ole nähnyt elokuvaa niin lue trailerin alla oleva omalla vastuullasi.

Rogue One on tuntunut keräävän ihmisiltä hyvin ristiriitaista vastaanottoa. Star Wars-maailmaa tuntemattomilta on tullut hämmästelyä jedien puutteesta (no daa, selvittäisivät aikajanan) ja osa faneistakin on pitänyt elokuvaa rimanalituksena, koska hahmoihin ei saatu riittävää syvyyttä ja musiikkikin oli perseestä.

Minulle Rogue One kuitenkin oli elokuva paikallaan. Jos tarinana juoni pitää jotenkin tiivistää niin elokuva kertoo sen miten Leia sai kuolontähdenpiirustukset ja tuo kertoo myös paljon siitä miten elokuvan keskeisten henkilöiden tarina tulee kulkemaan. Originaali Star Wars on ollut aina tarina Skywalkerin suvusta ja kun kerrotaan sankareiden historiaa tupataan yleensä sivuttamaan aika nopeasti se, että jokainen historiaan jäänyt sotasankari seisoo melkoisen ruumisläjän päällä. Rogue Onessa avataan näiden kasvottomien ihmisten tarinaa, niiden joilla on vahva aate ja he ovat valmiita tekemään sen edestä paljon, tarvittarssa jopa kuolemaan.

Rogue One on monella tapaa ajankohtainen elokuva. Tarinasta voi löytää helposti kaikuja maailman politiikkaan ja siihen miksi totalitaarisuutta pitää uskaltaa vastustaa. Surullisella tapaa ajankohtaiseksi elokuva myös tuli eilen Carrie Fisherin kuollessa. Elokuva aloittaa Leian tarinan samalla kun tätä näytelleen lahjakkaan naisen tarina tuli loppuun. Vuoden päästä tuo kapinallisprinsessa vielä palaa valkokankaalle ja tiedän jo nyt ettei seuraavan Skywalkerien tarinaa jatkavan elokuvan katsominen tule olemaan helppoa. Star Wars on minulle monella tapaa merkityksellinen elokuva, mutta Leia on hahmona ollut se, joka ollut kaikista merkityksellisin.

Pitkälti Leian raivaamalla reitillä tallaa myös Rogue Onen Jyn Erso. Star Wars on geekkulttuurissa siitä harvinaisessa asemassa, että näissä tarinoissa tyttöjä ei ole tehty kenenkään kylkiluusta vaan he ovat itsenäisiä toimijoita. Jyn oli hahmona aivan verraton,ja vaikka kohtalaisen aikaisessa vaiheessa olikin selvää että tarina ei tule hänen kohdallaan päättymään onnellisesti, oli mahtavaa että tämä tarina kerrottiin.

Visuaalisesti Rogue One ammensi enemmän episodeista 4-6 eli elokuva pyrkii selvästi tekemään pesäeroa episodien 1-3 osin lastenleffamaiseen visuaaliseen ilmeeseen. Itselleni äänimaailmakin toimi ja pakko myös myöntää, että olen niin helppoa yleisöä että otan ilolla vastaan kaikki fan service -elementit, joita leffaan oli upotettu. Rogue One on elokuva, joka vaatii alleen vähintään alkuperäisen trilogian tuntemuksen, mutta eniten irti saa jos tuntee Skywalkerit ja heidän keskinäiset sotkunsa a:sta ö:hön.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s