Yleinen

Arkiruokien äärellä

Olin jotenkin kuvitellut kirjoitelleeni blogin puolelle meidän arkiruoista, mutta joko en ole osannut niitä laittaa oikeiden tunnisteiden alle tai sitten olen vain kuvitellut kirjoittavani niistä. Tai sitten olen sotkenut päässäni instakuvat blogiteksteiksi. Yhtä kaikki, nyt puhutaan siitä mistä meidän perheemme arkiruokien runko koostuu.

Arjen helpot pelastajat

IMG_0660

Nämä ovat ruokia jotka eivät yleensä kuvauksellisuudellaan loista.

Perusarkiruokalistamme vakioita ovat erilaiset laatikkoruoat. Lapsen lemppareita on makaronilaatikko, joka meidän perheessämme tehdään valkoisiin papuihin. Me vanhemmat taas tykätään tuosta kuvassa näkyvästä maailman helpoimmasta kasviskiusauksesta, jossa uunivuokaan lykätään pussillinen peruna-sipulia, toinen pussillinen herne-maissi-porkkanaa ja perään kipataan tölkillinen papuja. Näiden molempien ruokien valttia on se, että uuni hoitaa kypsennyksen ja itse pitää vain nähdä se vaiva, että sekottaa raaka-aineet. Teemme makaronilaatikonkin keittämättömistä makaroneista ja kun papuja ei tarvitse valmistella ei siinäkään itse valmisteluun mene aikaa.

Uuniruoat ovat vielä sellaisia että ne usein vain paranevat levättyään yön tai pari jääkaapissa. Hyvin usein nämä valmistetaankin jo edellisenä iltana odottamaan

IMG_6363

Laatikkoruokien rinnalla arkisen ruoanlaiton kulmakiviä ovat erilaiset sosekeitot. Lapsi perferoi kelta-oranssia värimaailmaa, jota me vanhemmat terästämme vielä yleensä inkiväärillä. Pyöreyttä keitot yleensä saavat kaurakermasta. Ennen laitoin myös tuorejuustoja, mutta on pakko myöntää että kroppani voi paremmin kun maltan pitää maitomäärät minimissä, joten kaurakermalla mennään.

Jos ei jaksa itse keitellä soppaa on paras ja edullinen ratkaisu kävellä lähimpään K-kauppaan. Pirkan lihaton luomuhernari on parasta. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana kaupoilla. Pirkalla on myös lihallinen luomuhernari, jota myydään liki identtisessä tölkissä.

IMG_2005

En ole lisäkesalaatti-ihminen. Tämä on puhtaasti lapsuudenkodistani opittu tapa. Kasvikset tuodaankin pöytään yleensä tällaisessa pureskele itse muodotta. Kurkkua, tomaattia ja etenkin syksyisin ja talvella porkkanaa kuluu tässä reiluja määriä.

Arjen pientä hemmottelua

IMG_4286

Joskus arjessakin on syytä hemmotella. Usein perjantaisin listalla onkin jotain vähän tavallisesta poikkeavaa. Leivotaan pitsaa (ja ette varmaan ikinä arvaa kuka on valinnut muodon). Täytteenä minimalistisella lapsella on juusto ja tomaattisossi. Tosin eipä me vanhemmatkaan usein sinne laiteta kuin jotain erikoisempia juustoja.

IMG_3360

Vohvelirauta toimii myös muuten kuin makeiden herkkujen kanssa. Itseasiassa parhaimmillaan vohveliraudan kanssa lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun ensin paistetaan alle suolaisten täytteiden kanssa syötävää ja sitten jälkiruoaksi herkutellaan makeilla. Oma suosikkini makeisiin vohveleihin on Alpron GoOn soijarahka, pensasmusikat, banaani ja vaahterasiirappi. Lapsi taas sporttaa kermavaahtoa ja mustikoita. Mies on kaikkiruokainen.

Kun aikaa on puoli tuntia

IMG_5181

Kun aikaa on puoli tuntia käännytään usein riisi- ja pastakastikkeiden puoleen. Proteiinina kastikkeissa on usein nyhtökauraa, härkistä tai tofua. Broileria saatamme ostaa harvoin ja toisiaan myös jauhelihaa, mutta oikeastaan se arkiruoka on käytännössä aina kasvispohjaista. Meidän perheen suunmukaista ovat kermaiset kastikkeet, mutta yritän nyt että söisimme niitä vähemmän kun ei ne nyt varsinaisesti mitään terveysruokaa ole. Lapsi vierastaa tomaatikastikkeen makua, mutta luotan sinnikkyyteen tässäkin asiassa.

Kun aikaa on 10 minuuttia

Ja sitten joskus on niitä päiviä kun aikaa on vain kymmenen minuuttia ja edellisenä iltana ei ole jaksettu tunkea sitä surullisen kuuluisaa makaronilaatikkoa uuniin. Silloin hyvä ystävämme pinaattiletut tai luottopakkimme tuorepasta astuu kehiin. Kumma kyllä nämä ovat myös niitä päiviä jolloin jälkeläinen syö parhaalla mahdollisella ruokahalulla.

Näinä päivinä myös turvaudumme usein monikansallisen riistäjäyhteyksisen ystävämme kultaisin kaarin koristellun ravintolan autokaistalle. Olisi ihanaa olla sellainen ruokaprepperi joka aina viikonloppuisin valmistaa koko viikolle esikypsennetyt sesonkivihannekset, mutta se ei nyt vaan ole arjen reaaliteettia. Helppoa ja yksinkertaista on yleensä se kaava jolla meidän perheessä eletään. Viikonloppuisin sitten yleensä keittiössä viihdytään pidempään ja kokataan reseptienkin avulla. Nuo perusarkipöperöt kun menevät jo täysin hihavakioilla. Yleensä tuolla taktiikalla saavutetaan syötävää ruokaa 2/3:n mielestä. Se 1/3 varmaan elätttelee toiveita että me vanhemmat tajuaisimme diilata palmialta jonkun aromivahvenne pönikän, jonka vuoksi ne niiden kiusaukseen kaatamat herne-maissi-porkkanat ovat paljon parempia kuin minun täällä kotona uunivuokaan kaatamat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s