Lukupäiväkirja

Syysloman lukupäiväkirja

Olen ollut äärettömän huono kirjoittamaan lukupäiväkirjoja osin siitä syystä lukeminen on ollut koko tämän vuoden joko on tai off. Onnistuin saamaan itseni taas off-asentoon taistelemalla Äärimmäisen ilon ministeriön loppuun ja pariin viikkoon ennen lomaa en edes katsonut kirjoihin päin. Nyt sitten lomalla katsoin kirjoihin senkin asemasta kun sain taas lukuvireen buutattua.

IMG_1075

Ja millä muulla se lukujumi buutattaisiin kuin chick litillä. Taannoin törmäsin keskusteluun jossa puhuttiin kriittisesti sanan hömppä käytöstä kirjallisuuden kohdalla. Itse pidän hömpästä niin sanana kuin kirjallisuuden lajina. Se on juuri sitä jonka pariin palaan kun aivot laukkaavat liikaa tai kaipaan jotain millä nollata. Höppä voi olla chick litiä, mutta yhtä lailla se voi olla myös dekkarikin. Tällä kertaa hömppää tarjoili Jojo Moyes ihanan ennalta-arvattavalla romanttisella tarinallaan. Tätä räytynyt lukunälkäinen, mutta juminen sieluni kaipasi. Täydellistä laastarisuhdetta.

IMG_1077

Hömpän jälkeen päätin tarttua hyllynlämmittäjään eli Harper Leen palkittuun ja ylistettyyn Kuin surmaisi satakieleen.  Tämä kirja oli odottanut oikeaa fiilistä ja nyt sitten oli sen aika. Äärettömän voimakas ja vakuuttava kirja. Tuntuu myös käsittämättömältä että kirja on otettu Yhdysvalloissa pois osan koulujen lukulistoilta. Nyt jos koskaan pitäisi lukea juuri tästä teemasta. Historia toistaa itseään jos emme ymmärrä historiaamme.

Aivan yhdellä istumalla en tätäkään saanut luettua, koska väliin änki jo aikaisemmin täällä mainittu Kepler62 jonka luin pojalle ääneen. Ja koska Keplerin jälkeen halusin lukea itsekin jotain ja se lukeminen piti tehdä samassa huoneessa jossa lapsi nukkuu  tarvitsin kirjan jota lukea tabletilta. Tähän hätään avuksi tuli Yaa Gyasin Matkalla kotiin, jonka sain lainattua e-lainana mökkirjastosta.

Matkalla kotiin on ghanalaisen Gyasin sukupolvitarina, joka kertoo kahden siskopuolen ja heidän jälkeläistensä tarinan toisen sisaren jäädessa Ghaanaan ja toisen joutuessa orjaksi Yhdysvaltoihin. Joka luvussa on uusi kertojaääni ja tarina kulkee vuorotellen kummankin sisaruksen jälkeläisten välillä. Pidin kirjasta aivan valtavasti. Tässä oli hyvä muistutus sille, että kannattaa lukea muista kulttuureista tulevia kirjoja vaikka vähän tätä jännitinkin kun se lukujumi juuri iski päälle kun tietoisesti halusin lukea toisesta kulttuurista peräisin olevaa teosta. Ainoa häiritsevä asia oli Yhdysvaltoihin sijoittuvan aikajanan seuraaminen. Kirjailija ei juurikaan puhu vuosiluvuista, mutta mitä nyt pystyin sotien avulla sijoittamaan kohdilleen jotenkin minulle jäi fiilis, että aikajana ei nyt vaan natsaa. Mutta kun tuosta pääsi yli niin itse tarina oli vakuuttava.

IMG_1257

Turusta mökille siirryttyäni en osannut tarttua sittenkään vielä Satakieleen vaan klikkasin niin ikään e-lainana itselleni Instagramsuosituksen pohjalta Helena Wariksen Linnunsitojan. YA-yleisölle selvimmin suunnattu dystopiateos oli taas mainiota välipalaosastoa. Nopealukuinen, käytännössä yhdessä illassa luettu kirja jätti nälän lukea lisää tästä maailmasta. Toivottavasti Waris on nopea käänteissään.

IMG_1267

Ja sitten seuraavan aamuna oli taas hyvä idea tarttua Satakieleen. Ja sitten se tarina lähti vetämään. Olisin halunnut lukea kirjan jo eilen loppuun, mutta oli pakko luovuttaa puoli kymmeneltä ja mennä nukkumaan. Nyt sitten heräsin aamulla puoli kuudelta ja talon muuten nukkuessa tartuin kirjaan ja luin sen loppuun. Sen jälkeen tartuin toiseen hyllynlämmittäjään eli Leen Kaikkiin taivaan lintuihin. Satakielen jatko-osa, joka kuitenkin kirjoitettiin ennen Satakieltä ja selittää siksi tarinan osan aukoista. Linnut on selvästi Satakieltä kyynisempi teos.  Aikuinen Scout näkee syvän etelän rasismin uusin silmin ja aikakausi on selvästi politisoituneempi. Nautin kuitenkin näiden lukemisesta ja varmaa on ettei nämä kirjat äkkiä tule konmaritetuksi pois kirjahyllystämme.

Näiden lisäksi olen sitten kuunnellut lapsen kanssa äänikirjoja oikeastaan koko viikon jatkuvana taustanauhana. Takana on melkoisen mittavasta ja kattavasti Paula Norosta ja Supermarsua. Viimeisin BookBeatista löytyvä Supermarsu lähti pyörimään vielä tänäiltana. Saa nähdä mitä lapsi keksii näihden jälkeen. Itse veikkaan että itsellä pyörä pyörähtää taas hetkeksi siihen asentoon että katson enemmän telkkaria. Tai no Netflixiä ja Areenaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s