Yleinen

Arjen paras ystävä

Sen lisäksi että minä palasin töihin palattiin meidän perheessämme arkeen myös yhden toisen arkisen rutiinin osalta.


Saimme lähikauppamme takaisin. Kauppa meni remonttiin elokuun lopulla ja avasi nyt torstaina ovensa täysin uudistettuna. Emme jääneen kaipaamaan energiaa tuhlaavia pakastealtaita, mutta tässä parissa kuukaudessa olimme ehtineet kaivata itse kauppaa kyllä useampaan otteeseen.

Luulisi että yhden kaupan poistuminen arjesta ei aiheuttaisi kovin suurta haastetta perhelle, jolla tämän jälkeenkin on kaksi ruokakauppaa muutaman sadan metrin päässä ja vuorokauden ympäri auki oleva Prisma kilometrin päässä, mutta paljastui että meidän perheemme arki on pyörinyt näemmä aika tiiviisti tuon yhden ja saman pikkukaupan ympärillä. Se kun on se kauppa joka on parhaiten normaalien kulkureittienne varrella. Sieltä on haettu päiväkotipäivien jälkeen pihalla mutaiseksi kierineen lapsen kanssa maitoa, poimittu aamuisin matkalla töihin evästä matkaan ja juostu illan pimeydessä hakemaan herkkuja sponttaaneihin leffahetkiin. Sitten yhtäkkiä oltiinkin siinä tilanteessa, että sitä maitopurkkia ei vain poimittu kyytiin kun kauppa ei osunutkaan normaaleille kulkureiteille. Arki muuttui hetkessä paljon tukkoisemmaksi ja yllättävän usein jouduimme myymään aamupalaksi muroja kärttäneelle jälkeläiselle ei oota.

Suomen etäisyyksillä tiedän, että osan korvaan tämä ruokakauppatuska kuulostaa hölmöltä. Toisaalta tuo kirjaimellisesti minunkin olemattomilla heittäjän kyvyillä kivenheiton päässä oleva kauppa on yksi asia jota arvotimme korkealle kun kotiamme valittiin. Tänäviikonloppuna olemme kelin ja lapsen kaverisynttäriden vuoksi joutuneet turvautumaan poikkeuksellisen paljon henkilöautoon ja ai että ärsyttää istua siinä mokomassa kurkkupurkissa täällä pääkaupunkiseudulla. Ennemmin tunkisin bambutikkuja kynsieni alle kuin ajaisin täällä autolla joka päivä.  Tästä syystä se lähikauppa tulee myös tarpeeseen. Tänään kävimme miehen kanssa keräämässä kävellen alkuviikoksi ruoka-aineet. Huolellisesti pakkaamalla itseasiassa saimme mahtunaan neljän päivän lämpimät ruoat, leivät ja leivänpäälliset miehen reppuun. Ensi viikolla pitänee sitten käydä tekemässä Prismassa vielä isompi täydennys, mutta muuten nautin niistä päivistä jolloin arki pyörii omien jalkojen ja lähijunien varassa. Ja niissä tuo lähikauppa on kyllä ihan arjen paras ystävä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s