Yleinen

Pikkupianisti nyt ja 30 vuotta sitten

Kesällä piano muutti veljeni luota meille kotiin lapseni päästyä musiikkiopiston soitinvalmennukseen. Nyt tunteja on kuukauden verran takana ja uskallan jo sanoa, että aika moni asia on muuttunut sitten sen kun itse kävelin (tai no klenkkasin, koska jalastani oli poltettu samana päivän syylä, kaiken sitä muistaakin) pianotunneille.

Siinä missä itse aloitin Aaronin pianokoululla jota edelleen myydään kaupoissa totesi opettaja nuo vihot auttamattomasti vanhanaikaiseksi ja antoi ohjeeksi käydä ostamassa aivan erinäköistä vihkoa ja lapsi lähtikin opettelemaan nuotteja aapismaisist lähestymisen kautta.

IMG_0388.JPG

Lapselle soittaminen on leikkiä. Välillä koskettimilla seikkailee legokrokotiili ja sitten perään lapsi soittaa opettajan hänelle nuottien ulkopuolelta ohjeistaman kirppuhyppelyharjoituksen.

Tässä ehkä tulee se suurin ero minun ja lapsen soitonopettelussa. Pidin pianonsoitosta, mutta en kyllä muista sen olleen hauskaa sanan syvimmässä merkityksessä. Opettaja ei myöskään kannustanut koskaan improvisoimaan tai kokeilemaan. Lapsi taas tuli jo toisen soittokerran jälkeen kotiin mukanaan soittoläksy, jonka hän oli itse säveltänyt. Osan selittää aika ja osan selittää varmasti myös opettajien persoonaerot, mutta tuntuu,että toisella meistä lähdettiin liikkeelle A:sta ja toisellä Ö:stä. Ja uskaltaisin sanoa, että tuo lapsen saama opetus kummasti kannustaa enemmän omaksumaan sen musiikin omakseen.

Mietimme miten hyvin oikeiden soittotuntien alkaminen istuu koulunaloitukseen. Edellistalvenahan lapsi jo kävi soitinkarusellissa, mutta silloin se oli vielä soittimiin tutustumista ilman kotiläksyjä. Soittaminenhan on harrastus, joka vaatii sen kotona harjoittelun pidemmän päälle, mutta meillä itseasiassa soittoläksyt ovat sujahtaneet hyvin osaksi läksyrutiineja. Olemme pitäneet sääntönä että enemmin soitetaan useammin ja lyhyen aikaa kuin että maanantai-iltana paniikissa tahkottaisiin soittoläksyjä ennen tunteja. Soittoläksyt ovat myös erinomainen tapa opetella sitä harjoittelun merkitystä sekä avata oppimista kokonaisuuten prosessina. Sitä miten säännöllinen harjoittelu vie eteenpäin sekä myös sitä miten levon aikana aivot ehtivät prosessoida harjoiteltuja asioita ja ne muuttuvatkin kerta kerralta helpommiksi.

Yleinen

Myytävät talot ja iso hirvi eli kun lapsi googlaa

Siinä missä ennen koulua oli helppo pysyä kartalla siinä mitä lapsi tekee älylaitteilla toi koulun aloitus tähän puuhaan ihan uuden vaikeustason. Sen lisäksi ettei itse enää pysty koko ajan vieressä arpomaan mitä lapsi tekee et myöskään pysty vaikuttamaan siihen mitä lapsi oppii koulussa ja matkoilla kavereiltaan.


Oppituntien ja välituntien aikana kännykkää ei saa käyttää. Samoin iltapäiväkerhossamme puhelinta saa käyttää vain vanhemmille soitteluun. Kotimatkalla kuitenkin aukeaa Pandoran lipas ja sieltä sitten lapsen maailmaan kertyy aivan uusia asioita. Olemme säätäneet lapsen puhelimen asetukset tiukalle. Hän ei pysty lataamaan itse edes ilmaisia sovelluksia vaan jokaisessa sovelluskaupan latausyrityksestä lähtee lupakysely vanhempien puhelimeen. Puhelin on kiinni perhejaossa, joten pystymme kumpikin miehen kanssa seuraamaan lapsen liikkeitä ja peleistä, joista täysversiot on tarjolla lataamme aina maksulliset mainoksettomat versiot.

Tämä kaikki käytännössä meni viemäristä alas sillä hetkellä kun luokkakaveri opetti lapselle ensin Googlen käytön ja sen perään naapurin tyttö opetti miten Googlea voi ohjata puheella. Lapsella on puhelimessa Googlen sovellus, johon olemme asettaneet suodattimet tiukimmalle, joten kovaan pornoon lapsen ei pitäisi törmätä, mutta heti kärkeen jouduimme puhumaan siitä, että internetin alalaidasta harvemmin löytyy mitään arvokasta ja se pitää paikkaansa myös Googlen kuvahaun kanssa. Kävimme myös läpi sitä miten kuvat valiutuu kuvavirtaan kun lapsi löysi vesinokkaeläimiä googlatessaan minun hänelle virkkaamaan vesinokkaeläimen kuvan, jonka olin ladannut aikaisempaan blogiini.

Aina puhetunnistus ei kuitenkaan poimi oikeita sanoja. En tiedä mitä lapsi oli googlaamassa mutta eilen hakuhistoriaa tutkiessani sieltä löytyi tuo otsikon ”myytävät asunnot ja iso hirvi”. Toisaalta paljastui myös että lapsi on etsinyt tietoa siitä kuka on kirjoittanut Hobitin sekä myös yhden haun liittyen Thorin Tammikilpeen. Emme siis edes yritä enää estää tiedonhakua vaikka tässä otammekin riskin, että lapsi törmää johonkin outoon tai hämmentävään. Olemme sopineet että jos netissä vastaan tulee mitään mikä huolestuttaa niin sitten siitä pitää puhua äidille ja isälle ja että me saadaan tsekata myös sekä Googlen että Youtuben hakuhistoriat läpi.

Yhtä kaikki kyllähän tässä nyt ollaan kasvatuksessa monella tapaa uuden äärellä. Sen verran lapsi on nähnyt meidän googlaacan tietoa, että hän itsekin tietää että sitä tiedonhaussa käytetään, mutta seuraava vaihe on sitten lähdekritiikki sekä sen hahmottaminen että miten netistä löytämäänsä materiaalia voi hyödyntää. Vielä lasta suojaa monella tapaa se, että lukutaito on lapsenkengissä ja englanniksi lapsi osaa lähinnä toistella fraaseja. Pari vuotta eteenpäin ja saamme miettiä asiaa jo ihan eri näkökulmista mun luku- ja kielitaito ovat uudella levelillä. Että ei tässä kyllä helpolla pääse ja tuntuu ettei hetkeksikään voi sulkea silmiään tai korviaan. Kuitenkaan tässäkään suhteessa emme halua asiasta tehdä kiellettyä hedelmää. Parempi että googlaa omalla laitteellaan kuin että hakuihin käytetään jonkun kaverimen puhelinta, jossa asetukset ovat höllemmässä.

Yleinen

Ilmaisia ämpäreitä ja arjen estetiikkaa

Keskiviikko illalla mies valitteli että kylpyhuoneesta ei tule kunnolla lämmintä vettä. Pistimme ongelman läheisen kaukolämpöremontin piikkiin, koska sen vuoksi meillä on ollut tässä muutenkin lämpimässä vedessä katkoja. Vesi ei kuitenkaan palannut lämpimäksi torstainakaan ja sitten kun asiaa taivasteltiin taloyhtiömme FB-ryhmässä paljastui, että oikeastaan pahimmasta kuuman veden puutteesta kärsii vain meidän linjamme. Soittelut isännöitsijän ja talomiehen kanssa selvitti sen verran taloyhtiömme kaksi kuukautta vanha lämpimän veden kierrätykseen tarkoitettu pumppu ei nyt oikein tahdo toimia oikein ja sitten kun tämä meidän linjastomme on se pahnan pohjimmainen niin siinä sitä sitten oltiin. Kun kaikki valuttavat vettä saadaan meilläkin riittävästi lämmintä vettä, mutta ilmeisesti linjastossa ei harrasteta aamusuihkuja joten pakkasin kamani ja suuntasin Mäkelänrinteeseen uimaan.

Kilometrin uiminen tuntui äärettömän hyvältä. Siitäkin huolimatta, että samaan aikaan altaassa oli Tsunamipappa jonka uimatyyli piti huolta siitä, että sain samalla kerralla myös poskiontelojen huuhtelun. Taas tuli mieleen että voisin käydä uusimassa Uimakorttini. Astmadiagnoosilla saa nimittäin erikoishinnoitellun uimakortin, koska uinti on astmaatikolle kuntouttavaa. Pitäisi nyt ottaa uinti osaksi arkea, nyt kun ei tarvitse enää pelata päiväkodin aukioloajoilla se työpäivän yhteyteen liitetty uimatreeni olisi helppo järjestää.

Mutta nyt siis siihen ilmaisiin ämpereihin. Samalla kun olin jo itseni Pasilan kulmille hoitanut päätin, että otan ylimääräisen lomapäivän itselleni ja uinnin sekä lounaan jälkeen suuntasin Messukeskukseen Habitareen.

IMG_0410

Nyt sitten minäkin olen liittynyt osaksi kansan syviä rivejä. Olen ilmaisen ämpärin onnellinen omistaja. Että antaa tulla norosesonki 2017-2018! Meillä oksennetaan jatkossa olohuoneen sisustukseen sopivaan ämpäriin.

Edellisen kerran olin Habitaressa juuri lapsen syntymän jälkeen seitsemän vuotta sitten. Tykkään kauniista asioista ja tykkään messuista, mutta Habitare ei vain jotenkin ole minun messuni.  Kyllähän siellä pari tuntia kiersi ihmettelemässä asioita. Mujin pop-up kojulla oli hillitön kuhina ja osa tuotteista on myyty jo loppuun. Jonot olivat myös sellaisia etten saanut edes kunnolla moikattua ystävääni, joka ständillä oli töissä. Muuten lähinnä pyörin ihmettelemässä teemasisustuksia. Ison hallin takaosan huonekaluliikkeiden sohvameret jätin kokonaan väliin, koska moisille ei ollut tarvetta. Jotenkin messuilta ei löytynyt mitään sellaista wow-faktoria, joka olisi saanut miettimään esimerkiksi miten tuon meidän eteisen ongelmanurkan saisi sisustettua paremmin.

Tyhjin käsin en kuitenkaan messuilta poistunut. Lopulta ämpäriin kertyi yllättävän paljon arjen estetiikaa, kuten yhden kojun esittelijä tuotteitaan esitteli. Uimahallilla kun sulloin meikkejäni ja shamppoota minigrippussiin päädyin ostamaan itselleni uuden meikkipussin. Samoin panttipulloille löytyi kivan näköinen muovitettusisuksinen säilytyskassi, jonne saadaan jemmata jatkossa cola-addiktioni todisteet.

IMG_0422

Ja sitten ostin anti-viherpeukalon kokeiluun ilmakasvin. Paahteinen olohuoneen ikkunamme on kasveille haastava. Nyt sitten kokeillaan mitä paahteeseen ja kuumuuteen tottunut kasvi tykkää tästä meidän aavikkosimulaattoristamme. Samasta kojusta löytyi myös nuo ihanat kehykset valokuvillemme. Taidan nyt vihdoin tehdä ekskursion Huone ett Rumin Kirkkonummen myymälään. Tuo ikkunalauta kun voisi ottaa vielä muutaman kasvin lisää ja tuollainen asetelma voisi olla kiva myös työhuoneeseeni.

Viihdettä lapsille, Yleinen

Lukemista lukemaan opettelevalle

Yhä useampi ekaluokkalainen on kouluun mennessä sujuva lukija ja monesti tunnutaan pitävän vähän jo itsestään selvänäkin että viimeistään eskarivuoden aikana lukemaan opitaan. Meidän lähipiirissä niin tuntuikin käyvän todella monelle ja nekin jotka eivät olleet osanneet vielä eskarivuoden lopulla lukea olivat päässeet jyvälle lukemisestä kesän aikana.

Lukemaan oppiminen olikin yksi isoimpia stressin aiheita koulun alussa ja asian tiimoilta itkettiin monet itkut jos hän sitten onkin ainoa joka ei vielä osaa lukea. Lapsi oli surullista kyllä vakuuttunut, että hän on merkittävästi muita tyhmempi kun ei vain itse oppinut lukemaan kuten ystävänsä ja me vanhemmat taas päätimme että tässä meillä menee raja. Me emme lukemista opeta, koska vaikka insinöörit nyt muuten osaa muunmuassa kaiken niin tätä asiaa me ei vain osata. Olimme myös varmoja, että lukeminen lähtee sujumaan omalla painollaan koulussa koska valmiudet olivat valmiit. Lapsi osasi kirjaimet, pelasi sujuvasti Ekapeliä ja vähän koomisesti osasi kyllä kuulemastaan poimia sanojen kirjaimet ja kirjoittaa ne vaikka toisinpäin viesti ei kulkenut mihinkään.

Lukuläksyt lapsi on tehnyt motivoituneesti ja niiden rinnalle lähdimme tutustumaan myös kirjaston Helppoa luettavaa -hyllyn sisältöön.

IMG_0382

Nappasimme kirjaston helppolukuisten hyllystä läjän erilaista luettavaa ja oli ihana katsoa miten lapsi ottautui kirjoihin kaikista osaamiseensa liittyvistä ennakkoluuloista huolimatta. Meidän hyvin itsekriittisen lapsen kohdalla nämä lyhyet kirjat toimivat hienosti itseluottamusta vahvistavana, koska muutaman sivun kirjakin oli kuitenkin selvästi kirja.

Lapsen lukulistalla onkin nyt ollut vihkomaiset Kipinät-sarja, jonka seitsemän osaa ovat tavutettuja ja kertovat hyvin yksinkertaisia, mutta hauskasti kuvitettuja eläintarinoita. Kirjoja löytyy sekä suur- että pienaakosilla kirjoitettuna. Toinen vihkomainen sarja on Ullakkokirjasto, jossa on tavutetut pienaakkoset. Näistä pääsee liikkeelle siinä kohtaa kun lukutaito on vielä tavujen tasolla. Varsinkin Kipinät-sarjan ensimmäinen ja toinen kirja keskittyvät pyörittämään niitä aapisista tuttuja ”su-si ui” ”aa-si o-saa” -dialogeja eli toimivat hyvin ensimmäisiä lukuelämyksiä tuovana helppona tapana tutustua itsenäiseen lukemiseen.

Enemmän kirjamaisesta päästä ovat Banaani-sarjan kirjat. Meillä nyt lapsi lukenut lukemista aloittaville olevia Vihreä Banaani -kirjoja, joissa on pienaakkosin tavutettua tekstiä. Sarjasta löytyy juuri lukemaan oppineilleille Sininen banaani, vähän enemmän lukeville Punainen banaani, sujuvasti lukeville Keltainen banaani sekä tarinoita, tietoa ja tehtäviä sisältä PLUS Banaani. Näiden lisäksi luvussa on Kirjatiikeri-sarja, joka on suuraakkosin tavutettu kirjasarja. Nämä molemmat sarjat vaativat jo sitä että tavut yhdistyvät jo enemmän sanoiksi ja osa sanoista on jo neli-viisitavuisia.

Aiheen tiimoilta vähän tylsä yllätys oli se, että lapsen kirjahyllystä edelleen löytyvät monet takavuosien lempparit eivät sitten kuitenkaan ole olleet kovin helppoja lukemista opettelevalle. Useisiin pienten lasten kirjoihin teksti on painettu fontilla, joka on lukemista tavailevalle todella vaikeaa. Esim. Maisa-kirjat ja lapsen rakastamat ”Missa on”-kirjat ovat sellaisia että lapsi ei tunnistä välttämättä edes kaikkia kirjaimia vaikka muuten kirjaimet ovat hallussa. Ymmärrän, että näissä kirjoitus on valittu ehkä enemmän kuvitukseen sopivista näkökulmista, mutta pienen lukijan näkökulmasta tämä on harmillista.

Itseasiassa lukinäkökulmasta parasta olisi jos kirjojen tekstit olisivat Comic Sans -tyyppisellä fontilla kirjoitettuja. Comic Sanshan on ehkä eniten pilkattu fontti ja itsekin olin ennen taipuvainen naureskelemaan fontille. Sitten opintojen myötä tulin tutustuneeksi enemmän esteettömyyskysymyksiin ja yksi esteettömyyskysymys on myös lukivaikeuksien kitkeminen. Comic Sans on siitä mielenkiintoinen fontti, että siinä yksikään kirjain ei peilaudu toiseksi. Isossa osassa fontteja esim d ja b ovat keskenään toistensa peilikuvia ja tämä tekee lukemisen vaikeammaksi esim. lukihäiriöisille.

 

 

Yleinen

Vielä ehtii näyttelyyn

Puolitoista viikkoa aika vierailla yhdessä tämän hetken parhaimmassa taidenäyttelyssä tässä maassa. Eli nyt kannattaa kääntää nokka kohti Turkua ja Wäinö Aaltosen museota. 24.9. asti museossa on vielä nähtävissä äärettömän vaikuttava  Jacob Hashimoton Giants and uncertain atmospheres -näyttely.

IMG_9106IMG_9107IMG_9104IMG_9103

Vierailimme näyttelyssä heinäkuussa kesälomalla koko perheen voimin ja näyttely oli koko perheen makuun. Lapsemme on taidemuseoissa viihtyvää sorttia noin lähtökohtaisesti ja varsinkin nämä tilateokset olivat inspiroivia. Arkipäivänä museossa oli myös hyvin tilaa liikkua lapsen kanssa. Suuremmassa ruuhkassa olisi voinut ahdistaa. Täällä myös museon henkilökunta suhtautui lapseen hyvin asiakkaana. Niitäkin kokemuksia kun on että hiljaa ja nätisti mihinkään koskematta taidetta ihaileva lapsi nähdään museotyöntekijän silmin sellaisena vandaalina että työntekijä varjostaa lasta läpi koko näyttelyn.

IMG_9105

Vierailupäivänämme pääsimme myös osallistumaan työpajaan. Työpajojen teemat vaihtelevat. Tällä kertaa tehtiin litografian tapaista, mutta teemat vaihtelivat. Kuvassa näkyy lapsen kädenjälki.

Että menkää nyt vielä kun ehditte. Syksyinen Turku on muutenkin eriomainen matkakohde.

Yleinen

Jokainen meistä ei vain ole Robin Hood

Opintovapaan aikana ihmisen luonnollisesti pitäisi edistää opintojaan, mutta kuten jokainen opintojaan joskus suorittanut tietää niin yleensä tentin tai tehtävän deadlinen lähestymisen tietää siitä, että sinä keksii jotain muuta tehtävää. Itse olen tässä lajissa mestari. Itseasiassa jos prokrastinaatio olisi olympialaji niin kerrankin Suomella olisi mitallitoiveet realistisella tasolla jos vaan minut lähettäisiin kisaan.

Kirppisurakan voi toteuttaa monella tapaa. Totesin, että niin masokistinen en ole, että lähtisin myymään kamoja Facebookin av-yv-voitko mitatata-mä kysyn vielä mieheltä-toimitatko nuo rukkaset tänne Tornioon kiitos -härdellillä. Aikaisemmin myin lastentarvikkeita lähinnä yhden foorumin kautta, mutta sittemmin kun foorumi jäi taakse oli kaappeihin kertynyt melkonen pino myytävää. Naapurit suosittelivat lähelle avattua kirpputoria ja varasin sieltä pöydän.  Lauantaina roudattiin tavarat myyntiin ja kun lauantain aikana myyntiseurannan perusteella kauppa oli käynyt menimme järjestämään sunnuntaina pöytää uudelleen. Aloin jo epäillä sunnuntaina että nyt joku on ollut pitkäkyntinen pöydän asustevalikoiman suhteen, mutta ajattelin että ne nyt voivat olla jollain juuri sillä hetkellä kierrossa. Eilinen pistäytyminen kirpparille näytti, että oikeassa taidettiin olla epäilymme kanssa.

IMG_0356

Lapaset lähtivät, mutta pussi jäi. Joku oman elämänsä anti-Robin Hood oli sitten päättänyt vaarastaa lapselleen lapaset.

Moikon lapaset maksavat kaupassa uuten 20 euroa. Ymmärrän, että tuollaista summaa ei moni halua upottaa lapasiin. Varsinkin kun rehellisyyden nimissä nuo nyt on puhtaasti keikistelykäyttöön. Mutta se, että haluat lapsellesi ne pirun kalliit ja turhamaiset lapset ja et ole edes valmis maksamaan niistä kirpputorilla kahta euroa? Tekisi mieli kysyä, että minkälainen moraali tällaisella ihmisellä on? Sen nyt vielä jotenkin ymmärtäisin, että joku varastaisi tarpeeseen, mutta että nyt oikeasti varastit keikistelykäyttöön tarkoitetu lapaset.

Lapasten lisäksi myyntipisteeltä on hävinnyt myös pipo. Sellainen söpö Fredricksonin pilkullinen neulepipo tupsulla ja lipalla. Hintapyyntö siinäkin kaikki kaksi euroa. Uskoisin, että ne kyllä näyttävät tosi söpöltä noiden lapasten kanssa. Niin ne näytti meidänkin lapsella aikanaan. Mietin vain, että eikö yhtään ole halju fiilis kiskoa lapselle päälle varastettua vaatetta?

En oikeasti ymmärrä mikä saa ihmisen varastamaan kirpputorilta. Ei meidän perhe tuota neljää euroa jää kaipaamaan. Ärsytys on enemmänkin periaatteellista tasoa. Olen itse aikanaan ostanut isolla rahalla lapselle laadukkaita tuotteita ja mielelläni kierrätän niitä eteenpäin. Monia olen antanut suoraan ilmaiseksi eteenpäin, osan taas myyn. Tällä kohtaa näiden kanssa päädyin myymään. Olen myös sitä mieltä että käytetystä tuotteesta pyydetään käytetyn tuotteen hinta. Tässä kohtaa se hinta oli kymmenesosa alkuperäisestä hinnasta. Ei nyt mitenkään kohtuuton hinta täysin ehjästä ja siistikuntoisesta käytetystä asusteesta.

Toinen periaatteellinen ärsytyksen taso sitten kirpputorin pitäjän puolesta. Jos uudelta kirpputorilta alkaa katoilla tavaa katoaa sieltä myyjät. Jos myyjät katoaa, katoaa myös ostajat ja kirpputorin pitäjältä elanto. Kaupunginosamme on jo pidempään kaivannut selvästi siistiä ja hyvälaatuista kirpputoria ja nyt asukkaat ovat ottaneet kirppiksen ilolla vastaan. Tuttavapiiristäni usemapi on pöytäpaikkoja varannut ja kauppa käynyt. Neljän päivän myynnin jälkeen olemme tienanneet jo yli 200 euroa ja juuri puhuttiin miehen kanssa että pitää tehdä vielä toinen kierros tavaroiden hinnoittelua kun muuten tavarat ovat liikkuneet niin hyvin (ja siis muuten oikeasti kassan kauttakin) ja hyllyt alkavat olla melko tyhjiä vaikka myyntiaikaa olisi vielä 10 päivää jäljellä. Olisi sääli jos kirpputori saisi maineen näpistelijöiden paratiisina. Siinä häviää jokainen, myös tämä oman elämänsä anti-Robin Hood. Ja tosiaankin toivon, että tällä sankarilla on ollut riitävästi älliä ettei varastele oman asuinalueen kirpputorilta. Voi nimittäin olla että jotain saattaisin sanoa, jos tutun näköiset vaatteet tulisivat vastaan täällä kotikulmilla.

Yleinen

Entä jos syttyy tulipalo?

Yhtäkkiä viime keväänä lapsi alkoi pelätä tulipaloa. Joka ilta nukkumaan mennessä alkoi kyselyt, että entä jos yöllä syttyy tulipalo. Lähestyvä koulunalkukin hermostutti tästä syystä. Entä jos tulipalo syttyy kun hän yksin kotona? Entä jos tulipalo syttyy ja hän ei saa pelastettua kissaa? Että eihän hän voi jättää kissaa kotiin ja paeta.

Ihmettelimme miehen kanssa, että mitä ihmettä nyt on tapahtunut ja otimme jo esikoulussa asian puheeksi opettajien kanssa, että onko aihe ollut jotenkin pinnalla ryhmässä kun samaan aikaan osui niitä surullisia tulipalouutisia ja ainakin yksi ryhmän lapsen perheessä eskarilaiselta ei juuri uutisia suodateta ja sieltä on aikaisemminkin tullut eskarin puolelle mielenkiintoisia uutisia. Hetken aikuiset joutuivat pohtimaan, mutta sitten tajuttiin, että tämä kaikki on tainnut tulla siitä, että ryhmässä luettiin Veljeni Leijonanmieltä ääneen ja tulipalopelko jäi päälle.

IMG_0349

Kesän aikana tilanne helpottui. Tosin lapsi vastusti tiukasti ajatuksen tasolla olevaa suunnitelmaa hankkia mökille tulisija ja eilen järjesti suurhälyytyksen siitä, että nyt jossain palaa. Lopulta paljastui, että tulipalon asemasta savun haju tulikin äidin lapsang souchong -teestä.

Keväällä tilanteen ollessa akuutti joukkoistin paloturvallisuuskasvatukseen liittyvän kysymyksen FB:n puolelle ja sain sinne tosi hyviä ideoita ja vinkkejä paloturvallisuuskasvatuksesta. Toisinaan on iloa, että oma tuttavapiiri on laaja-alainen ja yksi opiskelijayhdistysaikainen tuttu työskentelee nykyään Pirkanmaan pelastuslaitoksessa paloturvallisuusteemojan avussa ja useamman kaverin kotoa löytyy pelastusalan ammattilaisia.

Parhaat vinkit mitä aiheen tiimoilta saimme olivat seuraavat:

  • Youtubesta löytyy Ransun pelastuskoulun -videoita, jossa käsitellään lapsentasoisesti teemoja
  • Suomen Pelastusalan keskusjärjestö SPEK on koostanut sivuilleen tietopaketin lapsiperheiden paloturvallisuudesta
  • Pirkanmaan pelastuslaitos on koostanut maahanmuuttajien kotouttamiseen monipuolisesti tietoa eri kielillä. Näitä voi hyödyntää myös lasten kanssa.
  • Ja tämänkin asian voi pelillistää eli Rescuebusters opettaa monipuolisesti pelin keinoin turvallisuuteen liittyviä teemoja

Ja sitten vielä jos vanhempien psyyke ja lapsen ikä kestää Titi-Nallea löytyy tuon maailman pelottavimman nallen tuotannosta myös paloturvallisuuteen liittyvää materiaalia. Meillä lapsi on kasvanut ilman Titi-Nallea, joten vinkki ei meille toiminut, mutta jos olette jo antaneet teemalle pikkusormen niin siitä vaan antamaan myös koko kättä.

Marras-joulukuun taitteessa vietetään myös paloturvallisuusviikkoa ja silloin vuorossa on myös jo klassikoksi meidän perheessä noussut Päivä Paloasemalla. Kannattaa tsekata verkkosivuilta missä teitä lähin tapahtumaan osallistuva asema löytyy.