DIY, Yleinen

Hyvää joulua

Tänä vuonna joulutoivotukset meidän perheen puolesta toimitti hieman hönön näköiset pingviinit

Idea korttiin löytyi sieltä mistä muutenkin eli Pinterestissä ja toteutus oli helppoakin helpompi.

Korttien tekemiseen tarvitaan korttipohjien lisäksi askartelumaalia, peruna, pumpulipuikko ja pyöreä vaahtomuovisivellin (voisi varmaan käyttää myös porkkanaa). Toteutus onnistui helposti eskari-ikäisen kanssa ja onnistuu varmasti myös pienempien kanssa. Työ toteutetaan vaiheittain eli ensin mustalla keho, sitten valkoisella ja oranssilla yksityiskohtia. Askartelija improvisoi vielä lumisateen pikkupingviinin ympärille.

Samala periaatteella voidaan toteuttaa myös muita askarteluja. Lapsi itse kaavaili tekevänsä pöllöjä, koska Harry Potterin myötä myös pöllöt ovat nousseet arvoon arvaamattomaan meidän taloudessa.

DIY

DIY: Yoda-asu

Päiväkodissa vappunaamiaiset vaihtuivat vanhusten viihdyttämiseen palvelutalossa, mutta naamiaiset silti vappuun saatiin kun lapsi sai kutsun ystävänsä Star Wars -teemaisilla synttäreille. Star Wars on lapselle tarinana erittäin tuttu vaikka leffoja ei olla nähtykään*, joten asusuunnittelu lähti heti käyntiin. Valinta oli lopulta helppo ja sitten jäikin enää äidin pohdittavaksi miten toteutetaan Yoda-asu mahdollisimman pienellä vaivalla.


Asu toteutettiin lopulta 20 minuutissa. Mies kaivoi jo pyöränrassausrättikasaan päätyneen kulahtaneen t-paidan, joka leikattiin edestä kahtia ja pääntie muokattiin paremmin kietaisuun istuvaksi. Vyö kaivettiin minun laatikostani ja suurin ponnistelu tehtiin korvien kanssa eli ompelin vihreästä joustocollegesta korvapipon. Pipon toteutus oli harvinaisen simppeli. Sivusaumoihin ommeltiin korvat. Jos olisi jaksanut nähdä vaivaa olisi kannattanut korviin silittää tukikankaat, jotta korvat sojoittaisivat paremmin sivuille. Ja oikea hifistelijä olisi vielä tikannut korvat. Itse kuulun enemmän vauhti korjaa virheet -koulukuntaan, jolla oli työpäivän päälle ollut vielä yksi yhdistyksen kokous ja hillitön nälkä, joten lopputulos oli nyt vähän enemmän Jar jar kuin Yoda korvien terhakkuuden osalta, mutta näillä nyt mennään ja loppukäyttäjä oli hyvin tyytyväinen asuunsa. Leggarit taidamme kuitenkin vaihtaa vähän vähemmän sydämellisiin ennen kuin huomenna suuntaamme juhlimaan.

Isot t-paidat toimivat muuten hyvänä aihiona hyvin moneen naamiaisasuun. Kannattaa etsiä muutenkin ideoita netistä. Monet t-paidasta tuunatut asut ovat vielä sellaisia ettei tarvitse edes ommella mitään. Harvinaisen hyvä tapa kierrätää vanhempien kulahtaneet paidat vielä uuteen elämään ja sitten kun tarve naamiaisasulle on lopullisesti ohi voi paidan palauttaa sinne fillarinrassausrättien pinoon.

* Osassa nörttihenkisissä perheissä ollaan kovin tarkkoja siitä ettei lapset spoilaannu Star Warsin suurella paljastuksella (eli sillä että Darth Vader on Luken isä, pahoittelen jos et tiennyt tätä), koska koetaan, että tuo on tarinan pihvi ja sitä varten episodien katsomisjärjestyskin tulisi uudelleensäätää. Sanoisin kuitenkin, että tuo alkaa olla vähän hävitty taistelu. Nämä nykyiset paatintapit ovat jo Angry Birdseistä oppineet tarinan suuren juonen ja lopuista pitää huoli Lego. Ja jos nyt oman lapsensa noista saa pidettyä erossa niin viisivuotiaat eivät ole tunnettuja pitämään salaisuuksia kovinkaan hyvin ja spoilaavat iloisesti koko jutun. Itse suhtaudun Star Warseihini keskivertoa kovemmalla vakavuudella, mutta olen todennut, että tässä kohtaa ei kannata hakata päätä seinään asioiden kanssa.

DIY

Virvon varvon

Isoäitini, pesunkestävä Karjalan evakko, tapasi suhtautua virpomiseen asiaan kuuluvalla vakavuudella. Mitkään noidathan ei karjalaiseen perinteeseen kuuli, mutta ilmeisesti vaikka ruisleivän kuminassa mummo ei taipunut niin virpojien noita-asut sentään pitkin hampain hyväksyttiin vuosien väsytystaistelun jälkeen. Sen verran mummo piti kuitenkin perinteistä kiinni, että perehdytti kaikki ovelleen eksyneet pikkunoidat oikeaoppisen virpomisen saloihin. Ei sitä vitsaa vain kevyesti heilutella vaan virpomisessa pitää olla tunnetta mukana. Pojantyttärenpojan virpomasuoritus ei olisi vanhanmummon katsastusta läpäissyt ja veikkaan myös, että mummovainaalla olisi ollut sanansa sanottavana myös pojantyttärensä vitsaratkaisusta.  

Laiskat vanhemmat nimittäin ostivat perjantaisella kauppareissulla Prismasta kimpun siniseksi maalattuja koivunoksia. Näiden nyt pitäisi olla varmaankin täydellisen allergiaystävällist, tai no tiedä nyt millö lyijymaalilla nuo risut on maalatti, mutta ainakaan tuolta ei mitään hiirenkorvia ala versoa.

Sulka-angstia potevana päädyimme hakemaan koristeet Tigerista ja nyt meiltä löytyy kymmenen vitsan koristelun jälkeen  edeleeen 140 psykedeelisen väristä piippurassia (jostain perinteistä minäkin pidän kiinni, ne on piippurasseja eikä mitään askarteluchenillejä) sekä kolme rullallista huonostiliimautuvaa tiputeemaista paperiteippiä. Silkkipaperikukkien materiaalit löydettiin askartelukaapin perukoilta ja kolmihenkinen työpajamme sai oksat valmiiksi ennätysajassa sen jälkeen kun lapselle kerrottiin, että ainostaan oksia askarrelleet saa syödä palkkakarkit. Kirisitys, uhkailu ja lahjonta – kasvatukseni kulmakivet.

Koska oma virpomaperinteeni pohjaa vahvasti sotien jälkeen syntyneeseen karjalaisen virvonnan ja pohjalaisen trullittelun hybridiin oli selvää etten edes avaa keskustelumahdollisuutta sille, että asu olisi jotain muuta kuin noitateemainen. Kaupat eivät selvästi olleet kartalla noitarekvisiitan myynnissä, mutta onneksi Prisma pelasti tässäkin suhteessa ja löysimme mustan noitahatun. Itse olin kaavaillut hatun seuraksi viittaa, mutta Pinterestiä sujuvasti selannut lapsi ilmoitti, että sen pitää kylläkin olla kaapu ja musta sellainen. Materiaaliaihioksi valittiin miehen poistoon menossa ollut musta t-paita, joka oli pesujen saatossa leventynyt ja lyhentynyt. Lopulta paidalle ei tehty mitään koska lapsesta hyvä noita-asu tuli kun sen vain kiskaisi mustien leggareiden ja tähtikuvioisen hupparin päälle. Naapureille kiitos siitä, ettei kenelläkään ilme värähtänyt pienen Beetlejuicen varustevarastosta karanneen virpojan kohdalla. Tosin me yhdistimme virpomisen kaveriperheiden brunssiin, joten kahdeksan pikkuvirpojaa muodostivat riittävän söpön kokonaisuuden vaikka yksi tosiaan näyttikin enemmän nuorelta Winonalta noitavermeissään.

Meillä tämä oli ensimmäinen kerta kun lapsi oli virpomassa. Tähän asti olemme olleet todella usein palmusunnuntaina ulkomailla tai muuten liesussa ja sopivaa hetkeä ei ole tullut muutenkaan. Vaikka me olemme uskonnoton perhe on virpominen meistä ihan meillekin sopivaa puuhaa (ja ihan kaikille muillekin, että terveisiä vain Tampereen suunnalle) ja nykyisellään osa kotimaista kultuuriperintöä. Mielestäni esimerkiksi mitään karkki vai kepponen -kierroksia ei Suomeen tarvita, koska meillä on jo yksi tällainen päivä, joka on vakiintunut ihmisten käytäntöön. Meidän taloyhtiössämme vielä kivasti oli virpojat tervetulleksi toivottavat laittaneet oveen tipukoristeita jotta virpojat löysivät perille joten ei tullut epämukavaa voikohan sitä ovikelloa soittaa vai ei -fiilistäkään vastaan.

Niin ja höveli nuorimies osti vanhempien perustelut, että vain vitsoja askarrelleet saavat syödä herkkuja ja jakoi saaliinsa mukisematra meidän vanhempien kanssa. Tai sitten se ei vain itse tykännyt saamistaan Hopeatoffeista…

DIY

Ompele mekko kissan avustamana

Erehdyin töissä lesoamaan, että saan olla yksin kotona. Yksinäisyyttä juhlistaakseni päätin vihdoinkin ommella yhden pinossa odottaneen kankaan mekoksi. Kohtalaisen nopeasti tajusin, että yksinäisyys on melkoisen monitahoinen tulkinta jos jaat asuntosi yhden kissan kanssa…

  
Siis miten niin sinua haittaa, että pesen käpäliäni tässä sinun juuri pesemän mustan kankaan päällä?

Olisi vain pitänyt muistaa, mitä aikanaan kirjoittelin vanhan blogin alkuaikoina mekon ompelusta kissan ja vauvan kanssa:

Kutista kangas, laita se kuivumaan, odota kaksi sekuntia ja huomaa että kissa on löytänyt kuivatustelineen ja nukkuu kankaan alla nojaten yhteen liepeeseen.

Kankaan kuivuttua lukittaudu makuuhuoneeseen, levitä kangas lattialle.

Avaa ovi ja poistaa makuuhuoneseen kätkeytynyt kissa.

Kiinnitä kaava kankaalle ja kuuntele kun oven takana huutaa sekä kissa että lapsi.

Leikkaa kaava irti kankaasta vapaalla kädellä ajan säästämiseksi.

Kaiva esiin ompelukone.

Yritä kiinnittää kappeleita toisiinsa nuppineuloilla pitäen samaan aikaan pienet tahmeat sormet sekä uteliaat kissanviikset kaukana.

Huuda mies hakemaan lapsi pois (toista kunnes mekko on valmis).

Häädä kissa pois ompelutuolilta joka kerta kun olet nostanut takapuolesi siitä edes niiksi kahdeksi sekuntiksi.

Huomaa, että tuolilta häädetty kissa on syöksynyt nukkumaan mekkotekeleen päälle.

Hae suosiolla tarraharja heti kättelyssä mekon siistimiseksi.

Poista tarraharja siihen takertuneelta vauvalta.

Pidä vähintään kuukauden tauko ennen seuraavaa ompelusessiota yleisen perhesovun säilyttämiseksi.

Ja pakko myöntää, että tänään puhti loppui siihen kun sain leikattua mekon etu- ja takakappaleen irti kankaasta. Taskupussin palat pitöisi vielä jaksaa leikata, samoin pääntien alavarat. Itse ompelun säästän kyllä huomiselle. Saa veikata kumpi sitten osoittautuu suuremmaksi haasteeksi: kissa vai saumuri?

DIY

DIY: Pokedex

Lapsi on löytänyt uuden kiinnostuksenkohteen Pokemoneista. Saamiaan kortteja ja muutamaa lelufiguuria säilötään kuin kruununjalokivia ja hiljattain lapselle selvisi, että on myös olemassa Pokedex-leluja. Pokedex on siis skeneä tietämättömille jokaisen itseään kunnioittavan pokemonkouluttajan apuväline, jolla saadaan skannattua pokemoneista lisää tietoa. Moista lelua ei kuitenkaan ole tullut vastaan ja noin muutenkaan en nyt ihan ollut vakuuttunut lelun tarpeellisuudesta, joten olin ehdottanut että askartelisimme itse leikkeihin sopivan pokedexin.

  
Sairastelun edelleen jatkuessa kaivoimme helmiaskarteluideoita Pinterestistä ja sieltä löytyi idea pokepalloon. Tuosta lapsella sitten se ajatus lähti. Kaivoimme esiin pimeässä loistavia helmiä ja miehen tullessa kotiin hän löysi perheen muut jäsenet pohtimassa miten helmillä pokedexin saisi parhaiten toteutettua. Suunnittelu oli lapsen käsialaa ja toteutus tehtiin yhdessä. Mallina toimi Kalos -alueen pokedex, mutta yhdennäköisyys on ilmiselvä lähinnä viisivuotiaan silmissä. Ja muullahan ei ole väliä. Kyllä tulla pokedexillä kelpaa nyt leikkiä ja se on visusti pakattu reppuun loppuviikon mummolareissua varten.  Meillä siis taas yhdistetään työtä ja perhettä tällä kertaa miehen toimesta ja me jäämme kissan kanssa kahdestaan kotia pitämään pystyssä. Mitähän kaikkea sitä ihminen iltojensa ratoksi keksikään. Pyykkitelineellä olisi kyllä kutistettuja kankaita kuivumassa ja lukulaitteessa kaksikin kirjaston ekirjaa ja Girlsin uusi kausikin on tullut HBO:lle.