Yleinen

Kun asiat eivät mene niin kuin suunnittelee

Supervoimani on asioiden suunnittelu ja ennakointi ja nautin siitä, että saan pitää kaikki langat näpeissäni. En myöskään pidä siitä, jos minut sysätään pelkääjän paikalle omassa elämässäni. Nyt kuitenkin löysin itseni aika tukevasti sieltä pelkääjän paikalta.

Opintovapaan alkaessa olin etukäteen miettinyt miten päiväni rakennan. Saatan lapsen koululle ja lähden itse lenkille tai salille. Kotona lounaan jälkeen opintoja hyvässä tahdissa pari tuntia joka päivä. Säännöllisiä opintopiirejä opiskelukavereiden kanssa, tasapainoista ravintoa ja riittävästi liikunta. Noh, ei ihan mennyt niin kuin suunnittelin.

IMG_0831

Olimme varautuneet, että koulun alussa lapsi on se joka sairastaa, mutta meillä sairastikin äiti. Kuutisen viikkoa sitten iski flunssa joka ei vain parantunut. Salille olen opintovapaan aikana päässyt kerran, uimaan kahdesti. Kävelemässä olen yrittänyt joka päivä käydä edes pienen lenkin, mutta en tiedä minkä verran lätäkössl lilluvien lehtien katselua voidaan pitää urheiluna.

Tällä viikolla sitten taivuin ja menin lääkäriin. Tulehdusarvot rajoissa, hemoglobiini enemmänkin kuin ok, kitakaaressa sientä tiheästä astmalääkkeen käytöstä ja diagnoosiksi hoitotasapainosta nyrjähtänyt astma. Sain paria troppia, joista toinen saattaa aiheuttaa vainoharhaisuutta, mutta nopeuttaa toipumista ja toisen olisi sitten tarkoitus nuo keuhkot elvyttää toimintaan. Lääkekuurin neljäntentä päivänä alkaa jo vointi kääntyä elämän puolelle, mutta kyllä rehellisesti sanottuna vituttaa, että tämä mahdollisuus keskittyä omaan hyvinvointiin nyt vähän vedettiin jalkojen alta pois. Tosin kyllähän tässä nytkin yritän kovasti itsestäni pitää huolta.

Opinnot ovat sentään edenneet. Sain kasaan 10 opintopistettä kesäopintoja aikataulussa, opinnäytetyö on edennyt niin että minulla on aika selkeät sävelet ja sitten toivottavasti ensi viikolla voin vihdoinkin keskittyä itse kirjoittamiseen kun olen saanut itseni kuosiin. Opintovapaata olisi vielä jäljellä 2,5 viikkoa, mutta niistä viimeisen viikon lapsi on syyslomalla, joten en ainakaan mitenkään kovin täyspainoisesti pysty opintoihin keskittymään.

Toisaalta mietin, että onko tämä nyt joku tapa jolla elimistöni suoraan kertoo että nyt on aika hidastaa. Tein vuodessa yli 70 opintopistettä opintoja töiden ohella ja kun tuo työ vielä pakottaa tekemään ja liikkumaan epäsosiaalisiin aikoihin niin kyllähän tässä on kynttilää poltettu molemmista päistä. Pakkolevosta on ollut se hyvä puoli, että samalla kun keho on levännyt niin on levännyt myös mieli. Toki sitten haittapuolena on se, että olen koukuttanut itseni erinäisiin päivätelevision ohjelmiin.

Millä fiiliksellä sitten olen palaamassa töihin? Hyvällä. Opinnäytetyö tuskin on valmis, mutta koska kurssaikataulujen vuoksi viimeiset pedagogiset opinnot kestävät kuitenkin ensi keväälle niin ei tässä mikään kiire ole. Breikki työarjesta on tehnyt hyvää. Nyt itseasiassa onnistuin siinä paljon paremmin mitä aikanaan vuoden mittaisella perhevapaallani. Pari kertaa olen töissä käynyt työkavereiden kanssa lounaalla ja hoitamassa yhden talousjutun, mutta muuten en ole liiaksi töitä ajatellut. Tästä myös iso kiitos kuuluu työkavereille, jotka ovat tajunneet olla soittelematta perään. Työsähköpostin salasana näyttää vanhentuneen viime viikolla, mutta en ole jaksanut edes päivittää sitä. Toki nyt en pääse kirjautumaan työkoneellekaan, mutta enköhän minä tällä omalla Chromebookilla pysty hoitamaan opiskelut riittävästi.

Monella tapaa ajatukset kirkkaina kuvittelen ainakin palaavani töihin. Huomaan jo odottavani innoissani, että pääsen työstämään tulevia koulutuksia. Vähemmän innoissani odotan sitten pitkiä työmatkoja ja sitä, että arjen rytmi muuttuu. Sen tämä breikki on ainakin opettanut että paitsi että tykkään työstäni ja tiedän että olen hyvä tässä mitä opiskelen niin jossain kohtaa tahdin pitää muuttua. Joko enemmän arkivapaita iltatöiden vastapainoksi, enemmän autonomiaa työaikojen sijoitteluun ja enemmän autonomiaa siitä mistä töitä teen. Varsinkin sitten kun opinnot on paketissa on pakko miettiä uusiksi miten ylityötunteja tasaan, koska tästä sairastelusta huolimatta olen nyt kyllä oppinut että tässä itse rytmittämisessä on omat puolensa. Toki tiimin kanssa työtä tehtäessä pitää toimia koko tiimin tarpeet huomioiden, mutta eiköhän sitä aina joku perjantai- tai maanantaivapaa viikkoon mahdu edes kerran kuussa.

Ja sitten tästä päästäänkin siihen miten itsenäisyyspäivän tienoilla voin avautua siitä että miten se töihin paluu ei mennytkään lainkaan niin kuin suunnittelin, mutta enköhän silloinkin ole löytänyt jonkun asian jota suunnitella lisää…

Yleinen

Arkiruokien äärellä

Olin jotenkin kuvitellut kirjoitelleeni blogin puolelle meidän arkiruoista, mutta joko en ole osannut niitä laittaa oikeiden tunnisteiden alle tai sitten olen vain kuvitellut kirjoittavani niistä. Tai sitten olen sotkenut päässäni instakuvat blogiteksteiksi. Yhtä kaikki, nyt puhutaan siitä mistä meidän perheemme arkiruokien runko koostuu.

Arjen helpot pelastajat

IMG_0660

Nämä ovat ruokia jotka eivät yleensä kuvauksellisuudellaan loista.

Perusarkiruokalistamme vakioita ovat erilaiset laatikkoruoat. Lapsen lemppareita on makaronilaatikko, joka meidän perheessämme tehdään valkoisiin papuihin. Me vanhemmat taas tykätään tuosta kuvassa näkyvästä maailman helpoimmasta kasviskiusauksesta, jossa uunivuokaan lykätään pussillinen peruna-sipulia, toinen pussillinen herne-maissi-porkkanaa ja perään kipataan tölkillinen papuja. Näiden molempien ruokien valttia on se, että uuni hoitaa kypsennyksen ja itse pitää vain nähdä se vaiva, että sekottaa raaka-aineet. Teemme makaronilaatikonkin keittämättömistä makaroneista ja kun papuja ei tarvitse valmistella ei siinäkään itse valmisteluun mene aikaa.

Uuniruoat ovat vielä sellaisia että ne usein vain paranevat levättyään yön tai pari jääkaapissa. Hyvin usein nämä valmistetaankin jo edellisenä iltana odottamaan

IMG_6363

Laatikkoruokien rinnalla arkisen ruoanlaiton kulmakiviä ovat erilaiset sosekeitot. Lapsi perferoi kelta-oranssia värimaailmaa, jota me vanhemmat terästämme vielä yleensä inkiväärillä. Pyöreyttä keitot yleensä saavat kaurakermasta. Ennen laitoin myös tuorejuustoja, mutta on pakko myöntää että kroppani voi paremmin kun maltan pitää maitomäärät minimissä, joten kaurakermalla mennään.

Jos ei jaksa itse keitellä soppaa on paras ja edullinen ratkaisu kävellä lähimpään K-kauppaan. Pirkan lihaton luomuhernari on parasta. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana kaupoilla. Pirkalla on myös lihallinen luomuhernari, jota myydään liki identtisessä tölkissä.

IMG_2005

En ole lisäkesalaatti-ihminen. Tämä on puhtaasti lapsuudenkodistani opittu tapa. Kasvikset tuodaankin pöytään yleensä tällaisessa pureskele itse muodotta. Kurkkua, tomaattia ja etenkin syksyisin ja talvella porkkanaa kuluu tässä reiluja määriä.

Arjen pientä hemmottelua

IMG_4286

Joskus arjessakin on syytä hemmotella. Usein perjantaisin listalla onkin jotain vähän tavallisesta poikkeavaa. Leivotaan pitsaa (ja ette varmaan ikinä arvaa kuka on valinnut muodon). Täytteenä minimalistisella lapsella on juusto ja tomaattisossi. Tosin eipä me vanhemmatkaan usein sinne laiteta kuin jotain erikoisempia juustoja.

IMG_3360

Vohvelirauta toimii myös muuten kuin makeiden herkkujen kanssa. Itseasiassa parhaimmillaan vohveliraudan kanssa lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun ensin paistetaan alle suolaisten täytteiden kanssa syötävää ja sitten jälkiruoaksi herkutellaan makeilla. Oma suosikkini makeisiin vohveleihin on Alpron GoOn soijarahka, pensasmusikat, banaani ja vaahterasiirappi. Lapsi taas sporttaa kermavaahtoa ja mustikoita. Mies on kaikkiruokainen.

Kun aikaa on puoli tuntia

IMG_5181

Kun aikaa on puoli tuntia käännytään usein riisi- ja pastakastikkeiden puoleen. Proteiinina kastikkeissa on usein nyhtökauraa, härkistä tai tofua. Broileria saatamme ostaa harvoin ja toisiaan myös jauhelihaa, mutta oikeastaan se arkiruoka on käytännössä aina kasvispohjaista. Meidän perheen suunmukaista ovat kermaiset kastikkeet, mutta yritän nyt että söisimme niitä vähemmän kun ei ne nyt varsinaisesti mitään terveysruokaa ole. Lapsi vierastaa tomaatikastikkeen makua, mutta luotan sinnikkyyteen tässäkin asiassa.

Kun aikaa on 10 minuuttia

Ja sitten joskus on niitä päiviä kun aikaa on vain kymmenen minuuttia ja edellisenä iltana ei ole jaksettu tunkea sitä surullisen kuuluisaa makaronilaatikkoa uuniin. Silloin hyvä ystävämme pinaattiletut tai luottopakkimme tuorepasta astuu kehiin. Kumma kyllä nämä ovat myös niitä päiviä jolloin jälkeläinen syö parhaalla mahdollisella ruokahalulla.

Näinä päivinä myös turvaudumme usein monikansallisen riistäjäyhteyksisen ystävämme kultaisin kaarin koristellun ravintolan autokaistalle. Olisi ihanaa olla sellainen ruokaprepperi joka aina viikonloppuisin valmistaa koko viikolle esikypsennetyt sesonkivihannekset, mutta se ei nyt vaan ole arjen reaaliteettia. Helppoa ja yksinkertaista on yleensä se kaava jolla meidän perheessä eletään. Viikonloppuisin sitten yleensä keittiössä viihdytään pidempään ja kokataan reseptienkin avulla. Nuo perusarkipöperöt kun menevät jo täysin hihavakioilla. Yleensä tuolla taktiikalla saavutetaan syötävää ruokaa 2/3:n mielestä. Se 1/3 varmaan elätttelee toiveita että me vanhemmat tajuaisimme diilata palmialta jonkun aromivahvenne pönikän, jonka vuoksi ne niiden kiusaukseen kaatamat herne-maissi-porkkanat ovat paljon parempia kuin minun täällä kotona uunivuokaan kaatamat.

Yleinen

Pikkupianisti nyt ja 30 vuotta sitten

Kesällä piano muutti veljeni luota meille kotiin lapseni päästyä musiikkiopiston soitinvalmennukseen. Nyt tunteja on kuukauden verran takana ja uskallan jo sanoa, että aika moni asia on muuttunut sitten sen kun itse kävelin (tai no klenkkasin, koska jalastani oli poltettu samana päivän syylä, kaiken sitä muistaakin) pianotunneille.

Siinä missä itse aloitin Aaronin pianokoululla jota edelleen myydään kaupoissa totesi opettaja nuo vihot auttamattomasti vanhanaikaiseksi ja antoi ohjeeksi käydä ostamassa aivan erinäköistä vihkoa ja lapsi lähtikin opettelemaan nuotteja aapismaisist lähestymisen kautta.

IMG_0388.JPG

Lapselle soittaminen on leikkiä. Välillä koskettimilla seikkailee legokrokotiili ja sitten perään lapsi soittaa opettajan hänelle nuottien ulkopuolelta ohjeistaman kirppuhyppelyharjoituksen.

Tässä ehkä tulee se suurin ero minun ja lapsen soitonopettelussa. Pidin pianonsoitosta, mutta en kyllä muista sen olleen hauskaa sanan syvimmässä merkityksessä. Opettaja ei myöskään kannustanut koskaan improvisoimaan tai kokeilemaan. Lapsi taas tuli jo toisen soittokerran jälkeen kotiin mukanaan soittoläksy, jonka hän oli itse säveltänyt. Osan selittää aika ja osan selittää varmasti myös opettajien persoonaerot, mutta tuntuu,että toisella meistä lähdettiin liikkeelle A:sta ja toisellä Ö:stä. Ja uskaltaisin sanoa, että tuo lapsen saama opetus kummasti kannustaa enemmän omaksumaan sen musiikin omakseen.

Mietimme miten hyvin oikeiden soittotuntien alkaminen istuu koulunaloitukseen. Edellistalvenahan lapsi jo kävi soitinkarusellissa, mutta silloin se oli vielä soittimiin tutustumista ilman kotiläksyjä. Soittaminenhan on harrastus, joka vaatii sen kotona harjoittelun pidemmän päälle, mutta meillä itseasiassa soittoläksyt ovat sujahtaneet hyvin osaksi läksyrutiineja. Olemme pitäneet sääntönä että enemmin soitetaan useammin ja lyhyen aikaa kuin että maanantai-iltana paniikissa tahkottaisiin soittoläksyjä ennen tunteja. Soittoläksyt ovat myös erinomainen tapa opetella sitä harjoittelun merkitystä sekä avata oppimista kokonaisuuten prosessina. Sitä miten säännöllinen harjoittelu vie eteenpäin sekä myös sitä miten levon aikana aivot ehtivät prosessoida harjoiteltuja asioita ja ne muuttuvatkin kerta kerralta helpommiksi.

Yleinen

Myytävät talot ja iso hirvi eli kun lapsi googlaa

Siinä missä ennen koulua oli helppo pysyä kartalla siinä mitä lapsi tekee älylaitteilla toi koulun aloitus tähän puuhaan ihan uuden vaikeustason. Sen lisäksi ettei itse enää pysty koko ajan vieressä arpomaan mitä lapsi tekee et myöskään pysty vaikuttamaan siihen mitä lapsi oppii koulussa ja matkoilla kavereiltaan.


Oppituntien ja välituntien aikana kännykkää ei saa käyttää. Samoin iltapäiväkerhossamme puhelinta saa käyttää vain vanhemmille soitteluun. Kotimatkalla kuitenkin aukeaa Pandoran lipas ja sieltä sitten lapsen maailmaan kertyy aivan uusia asioita. Olemme säätäneet lapsen puhelimen asetukset tiukalle. Hän ei pysty lataamaan itse edes ilmaisia sovelluksia vaan jokaisessa sovelluskaupan latausyrityksestä lähtee lupakysely vanhempien puhelimeen. Puhelin on kiinni perhejaossa, joten pystymme kumpikin miehen kanssa seuraamaan lapsen liikkeitä ja peleistä, joista täysversiot on tarjolla lataamme aina maksulliset mainoksettomat versiot.

Tämä kaikki käytännössä meni viemäristä alas sillä hetkellä kun luokkakaveri opetti lapselle ensin Googlen käytön ja sen perään naapurin tyttö opetti miten Googlea voi ohjata puheella. Lapsella on puhelimessa Googlen sovellus, johon olemme asettaneet suodattimet tiukimmalle, joten kovaan pornoon lapsen ei pitäisi törmätä, mutta heti kärkeen jouduimme puhumaan siitä, että internetin alalaidasta harvemmin löytyy mitään arvokasta ja se pitää paikkaansa myös Googlen kuvahaun kanssa. Kävimme myös läpi sitä miten kuvat valiutuu kuvavirtaan kun lapsi löysi vesinokkaeläimiä googlatessaan minun hänelle virkkaamaan vesinokkaeläimen kuvan, jonka olin ladannut aikaisempaan blogiini.

Aina puhetunnistus ei kuitenkaan poimi oikeita sanoja. En tiedä mitä lapsi oli googlaamassa mutta eilen hakuhistoriaa tutkiessani sieltä löytyi tuo otsikon ”myytävät asunnot ja iso hirvi”. Toisaalta paljastui myös että lapsi on etsinyt tietoa siitä kuka on kirjoittanut Hobitin sekä myös yhden haun liittyen Thorin Tammikilpeen. Emme siis edes yritä enää estää tiedonhakua vaikka tässä otammekin riskin, että lapsi törmää johonkin outoon tai hämmentävään. Olemme sopineet että jos netissä vastaan tulee mitään mikä huolestuttaa niin sitten siitä pitää puhua äidille ja isälle ja että me saadaan tsekata myös sekä Googlen että Youtuben hakuhistoriat läpi.

Yhtä kaikki kyllähän tässä nyt ollaan kasvatuksessa monella tapaa uuden äärellä. Sen verran lapsi on nähnyt meidän googlaacan tietoa, että hän itsekin tietää että sitä tiedonhaussa käytetään, mutta seuraava vaihe on sitten lähdekritiikki sekä sen hahmottaminen että miten netistä löytämäänsä materiaalia voi hyödyntää. Vielä lasta suojaa monella tapaa se, että lukutaito on lapsenkengissä ja englanniksi lapsi osaa lähinnä toistella fraaseja. Pari vuotta eteenpäin ja saamme miettiä asiaa jo ihan eri näkökulmista mun luku- ja kielitaito ovat uudella levelillä. Että ei tässä kyllä helpolla pääse ja tuntuu ettei hetkeksikään voi sulkea silmiään tai korviaan. Kuitenkaan tässäkään suhteessa emme halua asiasta tehdä kiellettyä hedelmää. Parempi että googlaa omalla laitteellaan kuin että hakuihin käytetään jonkun kaverimen puhelinta, jossa asetukset ovat höllemmässä.

Yleinen

Ilmaisia ämpäreitä ja arjen estetiikkaa

Keskiviikko illalla mies valitteli että kylpyhuoneesta ei tule kunnolla lämmintä vettä. Pistimme ongelman läheisen kaukolämpöremontin piikkiin, koska sen vuoksi meillä on ollut tässä muutenkin lämpimässä vedessä katkoja. Vesi ei kuitenkaan palannut lämpimäksi torstainakaan ja sitten kun asiaa taivasteltiin taloyhtiömme FB-ryhmässä paljastui, että oikeastaan pahimmasta kuuman veden puutteesta kärsii vain meidän linjamme. Soittelut isännöitsijän ja talomiehen kanssa selvitti sen verran taloyhtiömme kaksi kuukautta vanha lämpimän veden kierrätykseen tarkoitettu pumppu ei nyt oikein tahdo toimia oikein ja sitten kun tämä meidän linjastomme on se pahnan pohjimmainen niin siinä sitä sitten oltiin. Kun kaikki valuttavat vettä saadaan meilläkin riittävästi lämmintä vettä, mutta ilmeisesti linjastossa ei harrasteta aamusuihkuja joten pakkasin kamani ja suuntasin Mäkelänrinteeseen uimaan.

Kilometrin uiminen tuntui äärettömän hyvältä. Siitäkin huolimatta, että samaan aikaan altaassa oli Tsunamipappa jonka uimatyyli piti huolta siitä, että sain samalla kerralla myös poskiontelojen huuhtelun. Taas tuli mieleen että voisin käydä uusimassa Uimakorttini. Astmadiagnoosilla saa nimittäin erikoishinnoitellun uimakortin, koska uinti on astmaatikolle kuntouttavaa. Pitäisi nyt ottaa uinti osaksi arkea, nyt kun ei tarvitse enää pelata päiväkodin aukioloajoilla se työpäivän yhteyteen liitetty uimatreeni olisi helppo järjestää.

Mutta nyt siis siihen ilmaisiin ämpereihin. Samalla kun olin jo itseni Pasilan kulmille hoitanut päätin, että otan ylimääräisen lomapäivän itselleni ja uinnin sekä lounaan jälkeen suuntasin Messukeskukseen Habitareen.

IMG_0410

Nyt sitten minäkin olen liittynyt osaksi kansan syviä rivejä. Olen ilmaisen ämpärin onnellinen omistaja. Että antaa tulla norosesonki 2017-2018! Meillä oksennetaan jatkossa olohuoneen sisustukseen sopivaan ämpäriin.

Edellisen kerran olin Habitaressa juuri lapsen syntymän jälkeen seitsemän vuotta sitten. Tykkään kauniista asioista ja tykkään messuista, mutta Habitare ei vain jotenkin ole minun messuni.  Kyllähän siellä pari tuntia kiersi ihmettelemässä asioita. Mujin pop-up kojulla oli hillitön kuhina ja osa tuotteista on myyty jo loppuun. Jonot olivat myös sellaisia etten saanut edes kunnolla moikattua ystävääni, joka ständillä oli töissä. Muuten lähinnä pyörin ihmettelemässä teemasisustuksia. Ison hallin takaosan huonekaluliikkeiden sohvameret jätin kokonaan väliin, koska moisille ei ollut tarvetta. Jotenkin messuilta ei löytynyt mitään sellaista wow-faktoria, joka olisi saanut miettimään esimerkiksi miten tuon meidän eteisen ongelmanurkan saisi sisustettua paremmin.

Tyhjin käsin en kuitenkaan messuilta poistunut. Lopulta ämpäriin kertyi yllättävän paljon arjen estetiikaa, kuten yhden kojun esittelijä tuotteitaan esitteli. Uimahallilla kun sulloin meikkejäni ja shamppoota minigrippussiin päädyin ostamaan itselleni uuden meikkipussin. Samoin panttipulloille löytyi kivan näköinen muovitettusisuksinen säilytyskassi, jonne saadaan jemmata jatkossa cola-addiktioni todisteet.

IMG_0422

Ja sitten ostin anti-viherpeukalon kokeiluun ilmakasvin. Paahteinen olohuoneen ikkunamme on kasveille haastava. Nyt sitten kokeillaan mitä paahteeseen ja kuumuuteen tottunut kasvi tykkää tästä meidän aavikkosimulaattoristamme. Samasta kojusta löytyi myös nuo ihanat kehykset valokuvillemme. Taidan nyt vihdoin tehdä ekskursion Huone ett Rumin Kirkkonummen myymälään. Tuo ikkunalauta kun voisi ottaa vielä muutaman kasvin lisää ja tuollainen asetelma voisi olla kiva myös työhuoneeseeni.

Viihdettä lapsille, Yleinen

Lukemista lukemaan opettelevalle

Yhä useampi ekaluokkalainen on kouluun mennessä sujuva lukija ja monesti tunnutaan pitävän vähän jo itsestään selvänäkin että viimeistään eskarivuoden aikana lukemaan opitaan. Meidän lähipiirissä niin tuntuikin käyvän todella monelle ja nekin jotka eivät olleet osanneet vielä eskarivuoden lopulla lukea olivat päässeet jyvälle lukemisestä kesän aikana.

Lukemaan oppiminen olikin yksi isoimpia stressin aiheita koulun alussa ja asian tiimoilta itkettiin monet itkut jos hän sitten onkin ainoa joka ei vielä osaa lukea. Lapsi oli surullista kyllä vakuuttunut, että hän on merkittävästi muita tyhmempi kun ei vain itse oppinut lukemaan kuten ystävänsä ja me vanhemmat taas päätimme että tässä meillä menee raja. Me emme lukemista opeta, koska vaikka insinöörit nyt muuten osaa muunmuassa kaiken niin tätä asiaa me ei vain osata. Olimme myös varmoja, että lukeminen lähtee sujumaan omalla painollaan koulussa koska valmiudet olivat valmiit. Lapsi osasi kirjaimet, pelasi sujuvasti Ekapeliä ja vähän koomisesti osasi kyllä kuulemastaan poimia sanojen kirjaimet ja kirjoittaa ne vaikka toisinpäin viesti ei kulkenut mihinkään.

Lukuläksyt lapsi on tehnyt motivoituneesti ja niiden rinnalle lähdimme tutustumaan myös kirjaston Helppoa luettavaa -hyllyn sisältöön.

IMG_0382

Nappasimme kirjaston helppolukuisten hyllystä läjän erilaista luettavaa ja oli ihana katsoa miten lapsi ottautui kirjoihin kaikista osaamiseensa liittyvistä ennakkoluuloista huolimatta. Meidän hyvin itsekriittisen lapsen kohdalla nämä lyhyet kirjat toimivat hienosti itseluottamusta vahvistavana, koska muutaman sivun kirjakin oli kuitenkin selvästi kirja.

Lapsen lukulistalla onkin nyt ollut vihkomaiset Kipinät-sarja, jonka seitsemän osaa ovat tavutettuja ja kertovat hyvin yksinkertaisia, mutta hauskasti kuvitettuja eläintarinoita. Kirjoja löytyy sekä suur- että pienaakosilla kirjoitettuna. Toinen vihkomainen sarja on Ullakkokirjasto, jossa on tavutetut pienaakkoset. Näistä pääsee liikkeelle siinä kohtaa kun lukutaito on vielä tavujen tasolla. Varsinkin Kipinät-sarjan ensimmäinen ja toinen kirja keskittyvät pyörittämään niitä aapisista tuttuja ”su-si ui” ”aa-si o-saa” -dialogeja eli toimivat hyvin ensimmäisiä lukuelämyksiä tuovana helppona tapana tutustua itsenäiseen lukemiseen.

Enemmän kirjamaisesta päästä ovat Banaani-sarjan kirjat. Meillä nyt lapsi lukenut lukemista aloittaville olevia Vihreä Banaani -kirjoja, joissa on pienaakkosin tavutettua tekstiä. Sarjasta löytyy juuri lukemaan oppineilleille Sininen banaani, vähän enemmän lukeville Punainen banaani, sujuvasti lukeville Keltainen banaani sekä tarinoita, tietoa ja tehtäviä sisältä PLUS Banaani. Näiden lisäksi luvussa on Kirjatiikeri-sarja, joka on suuraakkosin tavutettu kirjasarja. Nämä molemmat sarjat vaativat jo sitä että tavut yhdistyvät jo enemmän sanoiksi ja osa sanoista on jo neli-viisitavuisia.

Aiheen tiimoilta vähän tylsä yllätys oli se, että lapsen kirjahyllystä edelleen löytyvät monet takavuosien lempparit eivät sitten kuitenkaan ole olleet kovin helppoja lukemista opettelevalle. Useisiin pienten lasten kirjoihin teksti on painettu fontilla, joka on lukemista tavailevalle todella vaikeaa. Esim. Maisa-kirjat ja lapsen rakastamat ”Missa on”-kirjat ovat sellaisia että lapsi ei tunnistä välttämättä edes kaikkia kirjaimia vaikka muuten kirjaimet ovat hallussa. Ymmärrän, että näissä kirjoitus on valittu ehkä enemmän kuvitukseen sopivista näkökulmista, mutta pienen lukijan näkökulmasta tämä on harmillista.

Itseasiassa lukinäkökulmasta parasta olisi jos kirjojen tekstit olisivat Comic Sans -tyyppisellä fontilla kirjoitettuja. Comic Sanshan on ehkä eniten pilkattu fontti ja itsekin olin ennen taipuvainen naureskelemaan fontille. Sitten opintojen myötä tulin tutustuneeksi enemmän esteettömyyskysymyksiin ja yksi esteettömyyskysymys on myös lukivaikeuksien kitkeminen. Comic Sans on siitä mielenkiintoinen fontti, että siinä yksikään kirjain ei peilaudu toiseksi. Isossa osassa fontteja esim d ja b ovat keskenään toistensa peilikuvia ja tämä tekee lukemisen vaikeammaksi esim. lukihäiriöisille.

 

 

Yleinen

Vielä ehtii näyttelyyn

Puolitoista viikkoa aika vierailla yhdessä tämän hetken parhaimmassa taidenäyttelyssä tässä maassa. Eli nyt kannattaa kääntää nokka kohti Turkua ja Wäinö Aaltosen museota. 24.9. asti museossa on vielä nähtävissä äärettömän vaikuttava  Jacob Hashimoton Giants and uncertain atmospheres -näyttely.

IMG_9106IMG_9107IMG_9104IMG_9103

Vierailimme näyttelyssä heinäkuussa kesälomalla koko perheen voimin ja näyttely oli koko perheen makuun. Lapsemme on taidemuseoissa viihtyvää sorttia noin lähtökohtaisesti ja varsinkin nämä tilateokset olivat inspiroivia. Arkipäivänä museossa oli myös hyvin tilaa liikkua lapsen kanssa. Suuremmassa ruuhkassa olisi voinut ahdistaa. Täällä myös museon henkilökunta suhtautui lapseen hyvin asiakkaana. Niitäkin kokemuksia kun on että hiljaa ja nätisti mihinkään koskematta taidetta ihaileva lapsi nähdään museotyöntekijän silmin sellaisena vandaalina että työntekijä varjostaa lasta läpi koko näyttelyn.

IMG_9105

Vierailupäivänämme pääsimme myös osallistumaan työpajaan. Työpajojen teemat vaihtelevat. Tällä kertaa tehtiin litografian tapaista, mutta teemat vaihtelivat. Kuvassa näkyy lapsen kädenjälki.

Että menkää nyt vielä kun ehditte. Syksyinen Turku on muutenkin eriomainen matkakohde.