Viihdettä lapsille

Popples

Netflix on nyt keksinyt mistä naruista kannattaa vedellä meitä alle nelikymppisiä vanhempia. Nostalgiahan myy kuin häkä ja 80-luvulta on hyvä ammentaa uudelleenkäynnistettyjä sarjoja. Hallinallejen lisäksi uuden Netflix Originals -sarjan on myös saaneet Popplesit. Tai no Poppleinahan noista varmaan pitäisi puhua muffiniesimerkin hengessä.

Itselleni Popplet oli kova juttu varsinkin pehmoleluina. Olen ollut varmaan viiden tai kuuden kun pääsin Turun legendaarisesta Muovitukusta ostamaan omaa pehmolelua. Itse sarjaa en muista katsoneeni, mutta hyvin leikit ja muu oheiskrääsän kerääminen silti onnistui. Itseasiassa äidillä in edelleen käytössä minun vanha Popples-kansioni.

Uudelleen käynnistetyillä Poppleilla on aika vähän yhtymäkohtia kasariedeltäjiinsä. Tyypit edelleen muuttuvat palloiksi ja ovat söpöjä, mutta siihen se sitten jääkin.  Tarinoilta on turha odottaa mitään suuria opetuksia. Ystävyys, auttaminen ja erilaisuuden suvaitseminen kulkee tarinoissa mukana, mutta huumoria ammennetaan lähinnä fyysisestä kohelluksesta. Plussaa sarjalle voisi kuitenkin antaa siitä, ettei sarjassa ole yhtään pahista (aika harvinaista lastenohjelmissa) ja että sarjassa on ihan hyviä  persoonia esiteltynä ja hahmot rikkovat myös perinteistä sukupuolijakoa kiinnostustenkohteillaan.

Netflix Popplesia tarjolla on kaksi tuotantokautta. Viime lokakuussa julkaistu ensimmöinen kausi ja tämän kuun puolivälissä julkaistu toinen. Jokainen kausi sisältää viisi jakso, joista jokaisessa on kaksi tarinaa. Jaksojen pituus on 22 minuuttia. Sarjan yhteydessä valmistetaan kasarityylisesti myös oheistavaraa ja leluja, mutta tällä hetkellä ilmeisesti ainoa myyjä on Walmart, joten ainakin vielä sarja on myös oheiskrääsävapaa Euroopassa. Blogilähteiden perusteella ilmeisesti muitakin jälleenmyyjiä olisi tulossa ja lelut on ainakin näin kasarinostalgialinssien läpi katsottuna söpöjä.

Seuraavaksi voidaankin miettiä mikä olisi seuraava Netflixin uudelleenkäynnistämä sarja. Olemme miehen kanssa ihmetelleet, että miksi ihmeessä He-Man ei ole vielä tehnyt uutta tulemista animaationa. Myös Kapteeni Planeetta voisi olla aika kova juttu.

Mitä lapsuuden televisiosarjoja teillä haluttaisiin katsoa?

 

Viihdettä lapsille

Muumien maailma

Eräänä sateisena kesänä 80-luvun puolen välin kieppeillä olin isäni kanssa mökkeilemässä. Lähdimme kirjastosta hakemaan luettavaa ja seuraavat pari päivää vietimme tiukasti vaakatasossa sateen ropistessa katoon ja isäni lukiessa Muumipappaa ja merta. Muumien maailma oli minusta hurmaava ja yksi suurimmista haaveista ja toiveista  oman lapsen kohdalla oli päästä toistamaan tuo oma lapsuuden muistoni ja vihdoin viime kesänä aika oli kypsä Taikurin hatulle.

Lapseni ei ole koskaan perustanut Muumi-animesta. Siis siitä Kakkosen ties kuinka moneen kertaa näyttämästä piirrossarjasta, jonka seurauksena lukuiset minua nuoremmat ikäluokat ovat traumatisoituneet Jääkuningattaresta. Itsehän olin Muumien tullessa vähän liian vanha, mutta kyllä niitä silti piti katsoa. Lopullisesti Muumeilla minut kyllästettiin niinä kolmena kuukautena, jotka paiskoin töitä Vilijonkkana Muumimaailmassa. Kymmenen vuotta myöhemmin lapsen kanssa Muumimaailmaan palaaminen tuntui kuitenkin hyvältä ajatukselta ja muumeja katsomattomalle lapselle Muumimaailmasta muodostui jokakesäinen pyhinvaelluskohde, jonka ainoa huono juttu on se, ettei siellä saa halailla Mörköä. Viime kesäisen reissun jälkeen lapsi kuitenkin halusi saada lisää tietoa Muumeista ja niin kirjat muuttivat meille. Taikurin hattu on lapsen lempitarina Mörön vuoksi ja siitähän ilo repesikin kun lapsi löysi kirjastosta DVD:llä kirjoille uskollisia Muumitarinoita.

Vuosina 1978-1982 tehdyt puolalaiset pala-animaatiopätkät ovat saaneet kritiikkiä lapsia pelottavasta ulkonäöstä ja synkästä kerronnasta, mutta meillä se upposi lapseen täysillä, koska tarinat ovat erittäin uskollisia alkuperäisille kirjoille. Ilo olikin melkoinen kun huomattiin, että Netflixistä löytyy myös näitä restauroituina versioina, joissa tunnuslaulun esittää ihana PMMP. Netflix esittää jakso kahteen tuotantokauteen jaettuna ja ainakin Wikipediassa esitettyyn listaukseen verrattuna myös hyvin sattumanvaraisessa järjestyksessä. Pätkissä käydään läpi Taikurin hattua, Taikatalvea ja Vaarallista juhannusta, jotka ovat minun ja lapsen lempitarinoita. Seuraavaksi yritetään väijyä miten päästäisiin näkemään Muumi ja punainen pyrstötähti -elokuva.

Muumien maailma -pala-animaatio ainakin tällä hetkellä Netflixissä.

Viihdettä lapsille

Seikkailija Dora

  
Tuttavaperheemme lapsi alkoi puhua viime kesänä englannilla maustettua suomea ja paljastui, että tyttö oli ihastunut Seikkailija Dora -piirrossarjaan. Nick Jr:n pitkäikäisimpiin sarjoihin kuuluva piirrossarja niittää suosiota lasten keskuudessa kautta maailman. Alkuperäisarjassa opitaan espanjaa, mutta muualla maailmassa paritettu kieli on yleensä ollut englanti. Lapselle Dora oli aikaisemmin tuttu kaapelikanavien mainoksista, mutta nyt iloksemme huomattiin, että Dora on tullut maikkarin viikonloppuaamuihin.

Sorruin epäilemään (onneksi ääneti) että Dora ei välttämättä ole enää lapsen makuun. Lapsi on melkoinen populaarikulttuurin suurkuluttaja ja Doraa ei parhaalla tahdollakaan voi väittää kovin visuaaliseksi kokemukseksi ja tarinat ovat simppeleitä. Ilmeisesti kuitenkin halua oppia sanomaan englanniksi muutakin kuin ”no” toimi ja lapsesta Dora on ihan paras. Tosin Dora osin ammentaa samoista elementeistä osallistavuudessaan mitä Mikki Hiiren Kerhotalo ja Pikku Kakkosessa näytetyt Touhukkaat eli lapset otetaan ruudun läpi viemään tarinaa eteenpäin ja nuo ohjelmat ovat olleet lapsen mieleen. Aikuisen silmään vaan tuollainen lattea tietokoneanimaatio näyttää tylsältä.

Dorassa pirteää kuitenkin on se, että sarjan keskushahmoksi on valittu tyttö. En oikein pidä populaarikulttuurissa olevassa oletuksesta, jossa tyttö ostaa helpommin pojan päähenkilönä kuin poika tytön. Lapsia opettavien tv-sarjojen, kuten Dora, tai vaikkapa liikuntaa tukevien tv-sarjojen, kuten Touhukkaat ja Puu fu Tom, tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Tyyliin on niitä asioita ennenkin opittu kirjoista ja liikunta saatu juoksemalla pitkin metsiä. Mediakasvatuksen näkökulmasta on kuitenkin hyvä, että mediaa esitetään myös muuna kuin pelkästään viihteen lähteenä. Pienillä lapsilla oppiminen tapahtui leikin varjolla joten luontevaa on myös se, että mediassa tätä hyödynnetään. Ei diginatiiviksi synnytä vaan aitoon välineiden soveltamiseen tarvitaan esimerkkiä. Onkin ihan hyvä pohtia miten lapset oppivat hyödyntämään mediaa ja teknologiaa oppimisen välineenä.

Seikkailija Doran seitsemännen kauden jaksot MTV 3:lla lauantaisin 8.40 ja sunnuntaisin 8.35. Jaksot näyttäisi myös löytyvän Katsomosta.

Kuva: Nick Jr