Yleinen

Vikingaliv, museo, jonne en kanna rahojani toista kertaa

Kesän Ruotsinreissun odotetuimpia vierailukohteita oli tuore Vikingaliv-museo. Lapsi on todella kiinnostunut viikingeistä odotti museolta suuria. Reilua tuntia myöhemmin kävelimme ulos museosta vähän hölmistyneinä ja totesimme kaikki että tässä nyt mentiin pieleen.

Vikingalivin suuri idea oli ilmeisesti seurata yhden viikinkiperheen elämää ja esitellä tarkemmmin tarinaa vielä tarinajunassa. Tarinajuna oli lopulta lapsen mielestä museon parasta antia, mutta tästäkin päädyimme koko perhe antamaan kritiikkiä. Ensinnäkin tarinat oli käännetty vain puoliksi. Suomenkielisessä vaunukuljetuksessa tarinaa kyllä kuljetettiin suomeksi, mutta kaikki dialogi käytiin englanniksi. Dialogia oli esityksessä reilusti kerrontaa enemmän ja nyt sitten käänsimme lennossa lapselle tarinaa.

Itse tarina, jonka suunnitelluvaiheesta ylin kuva on, kertoi tämän keskeisen viikinkiperheen isän matkasta myymään orjia (jotka kuvassa kiskovat venettä). Tarina oli mielenkiintoinen, mutta kuten lapsi huomautti, hän olisi halunnut kuulla kyllä enemmän siitä mitä viikingit tekivät kotikulmillaan. Muutenkin tarina, jossa viikingit kulkevat itäistä reittiä nykyiseen Istanbuliin oli vähän omituinen valinta kertomukselle. Hämmästelemme myös päätöstä olla kääntämättä dialogeja suomeksi. Samalla vaivalla kun nauhotettiin tarinalliset osuudet olisi kyllä tehnyt myös dialogit.

Meille kaikille jäi myös ohueksi tarinan viikinkien taustat, koska itse näyttelytila, joka edelsi junaa ei oikein toimivalla tavalla tuonut esiin tarinan taustoja, koska esityksessä pohjattiin ilmeisesti näiltä osin videoihin eikä lasta kiinnostanut museossa tabletilla ohjailla jotain videopätkiä. Muutenkin täydessä museossa ajatus, että ihmisillä olisi mahdollisuus katsoa edes muutaman minuutin videoita on mielestäni vähän kaukaa haettua.

Perinteisempääkin tutkittavaa museosta onneksi löytyi muutaman esineen verran. Saimme tutustua aseisiin ja tutkia viikinkikodin pienoismallia. Tämä oli sitä osastoa mitä enimmäkseen museolta odotimme. Kuitenkin käytännössä kokonaan museossa oli jätetty kertomatta viikinkien mytologiasta sekä laivojen rakennuksesta. Myös riimut olisi kiinnostanut lasta, mutta niistäkin löytyi tietoa vain niukalti. Toki varmasti jos olisi jaksanut olla jokaisen kosketusnäytön ja seinänäytön edessä olisi tietoa saanut, mutta rehellisyyden nimissä voimme lukea asioita iPadilta myös kotona.

Vaikka laivojen esittely muuten jäi ohueksi pääsimme sentään tutkimaan kartasta retkien kohteita. Tosin tämän kartankin pohjalta olisi voinut kuvitella tarinajunan keskittyvän läntisen reitin esittelyyn.

Toki tuossa museossa myös neliöt tulivat vastaan näyttelyn laajuden pohjalta, mutta uskoisin että neliöt olisi voinut käyttää tehokkaamminkin. Kosketus- ja seinänäytöt olisi voinut vapauttaa perinteisemmin osallistavalle toiminnalle. Lapsille suunnatut kysymys-vastaus aihiot olisi voinut rakentaa rastiradaksi erilaisten teemojen ympärille ja ylipäätään luettavan tekstin määrään perusnäyttelyssä olisi voinut siirtää vaikka mobiilisovellukseen, jonka kävijät voisivat ladata. Tai sitten ihan vain perinteiseen paperimuotoon. Yhtä kaikki tämä on ensimmäinen kerta kun lapsemme koki että museokäynti on pettymys ja tässä nyt puhutaan tyypistä, joka on kokenut museokävijä, jolla oli suuri motivaatio tutkia aihetta. Loppujen lopuksi  alkuvuotinen reissunme British Museumiin oli lapsesta onnistuneempi viikinkisisällöltään.


Täysin hukkaan ei kuitenkaan tämäkään reissu mennyt. Lapsi nimittäin oppi että oikeissa viikinkikypärissä ei ollut sarvia vaan ne on lisätty kypäriin lähinnä puvutuksellisista syistä teatteri- ja oopperamaailmassa 1900-luvulla.

Onko tämä sitten museo johon ei kannata mennä? Vaikea sanoa. Kuten mainittua meillä ei riittänyt kärsivällisyys tutkia kosketusnäyttöjä, joiden äärelle syventyminen ei ollut helpointa ihmisten räplätessä niitä. Meillä alla oli myös vierailu Junibackenissa, joten olimme jo käyttäneet osan paukuista sinne. Toisaalta muuten lapsi kyllä on hyvin suorittanut kaksi museota putkeen, joten sekään ei kaikkea selittänyt. Toivoisin, että osa näyttelyn ongelmista liittyisi käynnistämisvaiheeseen ja että näyttelyä muokattaisiin käyttäjäkokemusten pohjalta. Nykyisellään museo kuitenkin oli huti ja se jos joku hämmästyttää, koska yleensä ruotsalaiset ovat hyviä tekemään osallistavia ja mielenkiintoisia näyttelyitä.

Yleinen

Maailman ihanin kaupunki

Pidempään meidän perheen menoa seuranneet tuskin yllättyvät kun kerron, että jälleen kerran maanantaina meidän jalat veivät lentokentällä koneeseen, joka kyyditsi meidät Lontooseen.


Reissu oli itseasiassa pienen ihmisen viides kyseiseen kaupunkiin, mieskin on siellä minun matkassani käynyt kuudesti ja itselleni tämä reissu oli yhdeksäs. Eli voidaan varmaan todeta, että Lontoo on meidän perheen juttu.

Lapsi kokeneena Lontoonkävijänä osasi jo suunnitella reissunsa. Museoista dinosauruksia ja muumioita, leikkipuistossa Peter Panin tunnelmaa ja uutena lisänä Harry Potter, josta kirjoitan myöhemmin ihan oman kirjoituksensa. Ekan kerran lapsi oli Lontoossa kymmenkuisena laajennetun perheen kanssa ja sen jälkeen paikalla on käyty 2,5, 3,5, 5,5 ja nyt 6,5-vuotiaana. Selkeät muistikuvat lapsella on nyt näistä viimeisestä kahdesta reissusta, mutta myös ei ne ekatkaan reissut ole hukkaan mennyt, koska kuvien perusteella lapsi palaa myös niiden kuvien tunnelmaan. Neljättä kertaa dinosauruksia katsomaan mennyt lapsi osasi jo suunnistaa remontista huolimatta museon uumenissa tottuneena ja osasi kaivata meitä vanhempia selvemmin myös niitä asioita, joita ei päästy näkemään.

Tiedän, että kaupunkiloma on osalle lapsiperheistä ihan kamala ajatus, mutta meillä kaupunkilomat ovat menneet aina sujuvasti. Lapsi tykkää museoista, osaa shoppailla vanhempien seurassa asiallisesti ja tykkää kahviloissa ja ravintoloissa notkumisesta. Ja lapsi itse rakastaa Lontoota. Lontoossa kaikki on paremmin. Talot kauniimpia, julkinen liikenne parempaa ja kalapuikot maukkaampia. Niin telkkaristakin tulee parempia lastenohjelmia. Toki lapsi ei edes tiedä mistään rantalomavaihtoehdoista kun emme niistä ole hänelle kertoneet, mutta noin lähtäkohtaisesti lapsen lomatoiveisiin kuuluu lähinnnä kaupunkikohteita.


Lontoo helli meitä myös yllättävän keväisellä säällä. Ensimmäisenä päivän kuumaverinen lapsi uskaltautui jo heivaamaan takin ja minäkin jätin huivin hotellille. Muutenkin sää oli yllättävän hyvä ja torstaina iskenyt Doris-myrskykään ei meidän lomailuamme haitannut koska silloin kävelimme vain hotellilta luonnonhistorialliselle museolle, takaisin hotellille museolta ja hotellilta metrolle eli emme olleet pitkiä aikoja tuulen tuiverrettavina.

Ensimmäisinä päivinä ehdimme kuitenkin nauttia puistoissa hiljaa puhkeavasta keväästä ja nyt paluu lumen sekaan olikin jotenkin todella outoa kun ennen lähtöä sää oli Suomessakin paljon keväisempi. Onnistuneen kaupunkiloman salaisuus taitaa meillä muuten olla lapsi, joka on tottunut kävelijä. Parinakin päivänä askelmittari näytti meillä vanhemmillä lähemmäs 20 000 askelta eli lapsi varmasti rikkoi tuon mennen tullen. Toki käytimme paljon julkisia, mutta aina kun kahden pisteen välissä ei ollut yli kahta kilometriä liikuimme välimatkat jalan, koska se usein vain oli nopein tapa ja lisäksi minulla on sen verran paha ahtaanpaikankammo, että välttelen osaa keskustan syvistä metroasemsta viimeiseen saakka.


Mikä sitten saa meidät vanhemmat kerta toisensa jälkeen palaamaan Lontooseen? 

No osin samat syyt kuin lapsellakin. Kaupunki on viehättää esteettisesti, siellä on ylivoimaiset shoppailumahdollisuudet ja nähtävää niin paljon että kaupungilla riittäisi meille uusia puolia paljastettavaksi vielä ties kuinka moneksi reissuksi. Ja kahdelle nörtille Lontoo on unelmakohde. Kirjakaupoista löytyy edelleen verkkokauppojen ja ekirjojen aikana kotiin tuotavaa. Lontoosta löytyy myös Uniqlo, josta mies ostaa nykyään käytännössä kaikki vaatteensa ja minäkin täydennän vaatekaapin kulmakiviä. Hämmentävää, että japanilainen vaatekauppa on lopulta ainoa kauppa josta löydän helposti itselleni housuja. Eli siis sellaisia, jotka reisistä sopivina eivät ole vyötäröltä aivan liian isoja. Itse kun olen ollut eturivissä silloin kun reisiä jaettiin ja monen muun kaupan housuissa vyötäröltä housuihin sujahtaisi toinenkin nainen.

Nyt kuitenkin epäilen, että pistämme Lontoon toviksi tauolle. Ensinnäkin seuraavat asiat joita haluaisimme pojalle näyttää ovat sellaisia, että olisi hyvä, että lapsi olisi hieman vanhempi ja auttaisi, että lapsen englannin kielitaito kattaisi muutakin kuin Harry Potterin taikoja. Ja sitten tulee vastaan myös raha. Kaupunkilomat eivät ole ihan ilmaisia ja meillä on yksi isompi matkatoive, joka vaatii sitä, että pari vuotta jemmaamme rahaa sukanvarteen. Haluaisimme nimittäin matkustaa Japaniin ja sitä varten pitäisi matkakassaan kolmelle hengelle kerätä useampi tonni kasaan. Sillä välin voidaan sitten muistella aikaisempia reissuja Lontooseen ja yritän nyt saada kasaan myös valokuvakirjat reissuista. Tällä reissulla tosin mentiin kännykkäkameran voimin. Oikean kameran objektiivi nimittäin päätti hajota juuri kun olimme astumassa Harry Potterin ihmeelliseen maailmaan.