Halu olla yksin

Lomailu on ihanaa. Itseasiassa jos ei tarvitsisi murehtia mistään niin triviaaleisra asioista kuin asuntolainan lyhennyksistä ja yhtiövastikkeesta voisin hyvinkin ottaa tätä lomailua kalenteriini nykyistä enemmänkin vaikka työni pääsääntöisesti kivaa onkin. Yhtä asiaa kuitenkin arjessa kaipaan ja se on yksinolo. 10 minuuttia aamulla päiväkodilta junalle, junalla kolmessa minuutissa Pasilaan ja siitä viidessä minuutissa toimistolle. Ja iltapäivällä toistetaan harjoitus. Yhteensä puoli tuntia kävelyä sekä muutamia minuutteja junamatkustusta ja odottelua. Ei kuulosta ihmeelliseltä, mutta sitä ne vaan ovat. Olen hyvin mustasukkainen varsinkin noista minun kymmenistä minuuteistani. Ne ovat ne hetiet päivässä kun voin laittaa musiikin korville ja kävellä. Kuunnella rauhassa ajatuksiani.

Lomalla tämä rutiini luonnollisesti puuttuu ja yleensä noin 48 tunnin kohdalla alkaa ohimossa tykyttää siihen malliin, että yleisen perhesovun ylläpitämiseksi on parempi lähettää talouden rouva lenkkarit jalassa metsäpolulle.


Sillä jos joku keljutti vielä pari kilometriä sitten, niin tässä kohtaa ei kyllä keljuta enää mikään muu, kuin niskassa pyörivät verenhimoiset hyttyset.

En ole meditoivaa tyyppiä, mutta olen huomannut, että jalan liikkuminen kummasti kirkastaa ajatteluani. Nuorempana lenkkipolulla on tuulettu päässä niin läheisten kuolemat, riidat poikaystävien kanssa kuin omat tulevaisuudensuunnitelmatkin. Jos vaan saan itse valita niin lähden liikkeelle kävellen. Paremman puutteessa fillarikin kelpaa, mutta silloin en pysty kuuntelemaan musiikkia ja se on puolet elämyksestä.

Tänään lenkkipolulle lähti Musen tuoreimman kiertueen set list -soittolista ja vaikka takana oli pitkä päivä jalan kaupungilla niin lenkkipolulla jalat kulkivat kuin itsestään. Usein lenkillä olen täysin omassa kuplassani, mutta sen verran tässä kuplaani onnistuin raottamaan että havaitsin naapurustoon muuttaneen liudan koiranpentuja. En ole ikinä ollut oikein koiraihminen, mutta taas löysin itseni ajattelmasta, että koira olisi minulle kyllä täydellinen lemmikki. Tuli lähdettyä kävelemään  vaikka missä koiranilmassa ja olisipahan mukana joku mörönsyötti kun mielikuvitus lähtee pimeillä metsäpoluilla marraskuussa laukkaamaan.