Viihde

Riverdale

 

Näinhän siinä sitten kävi, että sain lapselta vatsataudin. Eilinen päivä meni sängyssä maaten ja vessaan hoippuen ja ei puhettakaan, että olisin kyennyt keskittymään lukemiseen. Päädyin selaamaan Netflixin tarjontaa ja työkaverien vinkkaamana tartuin Netflix Original -sarjoista Riverdaleen.

Riverdale perustuu kohtalaisen ikoniseen Archie-sarjakuvaan, jota on julkaistu 1940-luvulta lähtien. Kuten trailerista voi päätelä on toimintaa tuotu tälle vuosituhannelle melko isolla siveltimellä maalaten.

En itse ole lukenut Archie-sarjakuvia, mutta pikaisen googlailun perusteella kaikki sarjakuvien ystävät eivät ole sarjaa ilolla ottaneet vastaan, koska osaa hahmoista on viety sellaiseen suuntaan, josta he eivät ole pitäneet. Tähän on minun sarjakuvia lukematta vaikea sanoa mitään, mutta täysin ongelmaton sarja ei ole.

Trailerissa vahvasti esiin tuotu juonikuvio, jossa keskushenkiksi kuvattu Archie näytetään suhteessa opettajaansa on kaikkea muuta kuin ongelmaton. Otetaan mikä tahansa lehtijuttu, jossa kerrotaan naisopettajan suhteesta teinipoikaan ja luetaan kommentteja niin päästään kiinni siihen mikä asiassa ongelmallista. Teinipoika kuvataan herkästi aina seksiin valmiina panokoneena, jolle tärkeintä on päästä panemaan ja jolle suhde vanhemaan naiseen on meriitti. Äärettömän harvoin tuodaan esiin sitä, että vaikka teini itse pitäisi suhdetta molemminpuolisena tulisi aikuisen tajuta, ettei se ole sopivaa ja pitää rajoista kiinni. Toki liki täysi-ikäisen suhde kymmenen vuotta vanhempaan voi olla myös tasavertainen, mutta opettajan ja oppilaan kohdalla asia ei ole näin. Että lähdetään nyt siitä olettamuksesta, että tasavertaiseen suhteeseen ei kuulu se, että toinen osapuoli joutuu rouvittelemaan toista.

Kuitenkin sarjaa ei kannata tuomita vain tästä näkökulmasta, koska tämä juonenkäänne käsitellään eikä mitenkään ihailevassa näkökulmasta, mutta silti pidän halpamaisena sitä, että juonikuviolla kalastellaan sarjalle katsojia, koska tässä sarjassa on paljon muutakin annettavaa.

Tarinan perusjuoni on Twin Peaksin ja Gossip Girlin jälkeläinen. Tarina lähtee liikkeelle Riverdalen rikkaimman perheen kaksosia kohtaavasta onnettomuudesta, jossa toinen kuolee ja siitä se tarina lähtee kehittymään.  Siinä sivussa sarja tartuu muutamaan muuhun ongelmaan, joita populaarikulttuurissa ei ole totuttu näkemään. Slut shaming tuomitaan yksiselitteisesti. Sarja tuo voimakkaasti esiin sen miten valkoinen poika saa asioita helpommin kuin rodullistettu tyttö.

Tällä hetkellä Netflixissä tarjolla on seitsemän jaksoa ja lisää saadaan maaliskuun lopussa. Sarja kuulu Neflixillä niihin, joita julkaistaan yksi viikossa eli jos nauttii sarjojen bingeämisestä niin sitten pitää malttaa taas odottaa useampi viikko, jos haluaa katsoa useita jaksoja putkeen. Itse katsoin kaikki julkaistut seitsemän kun eipä tuossa eilen muutakaan tekemistä ollut.

Viihde

Neljä viimeistä sanaa

ÄLÄ LUE TÄSTÄ PIDEMMÄLLE, JOS ET TIEDÄ NELJÄÄ VIIMEISTÄ SANAA JA HALUAT MYÖS OLLA TIETÄMÄTTÄ!!!

Eli seuravaksi seuraavan videon alapuolella aloitan Gilmore Girlsin tuoreimpien jaksojen läpikäynnin joten lukeminen omalla vastuulla, jos et ole sarjaa vielä katsonut.

Netflix teki siis sen mikä alkuperäiseltä sarjalta vietiin. Tarjosin mahdollisuuden Amy Sherman-Palladinolle kuljettaa tarinan päätökseen niillä neljällä sanalla johon sarjan alunperinkin piti päättyä.

Paluu Stars Hollowhin ei ollut ongelmaton. Paluu Gilmorejen perheen pariin piti sisällään jo tiedon, että jotain on muuttunut pysyvästi Lorelain isän näyttelijän kuoltua. Suru leimasi varsinkin ensimmäistä osaa Talvea ja tarjosi pohjan A Year in the Lifen hienoimmalle kasvukertomukselle, jossa Emily vihdoin alkaa elämään elämää itselleen sen asemasta, että toimisi niin kuikn kokee että häneltä oletetaan. Uudistunut Emily onnistuu myös siinä missä ei ole koskaan aikaisemmin onnistunut eli pitämään kotiapulaisen. Uusista hahmoista Berta olikin loistava. Tosin itse tajusin vasta IMDB:tä selatessani että häntä näytteli Stars Hollown automekaanikko Gypsya koko sarjan näytellyt Rose Abdoo.

Neljä vuodenaikaa olivat kuvattu kovin epätasaisesti. Itselleni suurin pettymys oli kesä, joka tuntui keskittyvän liikaa musikaalikohtaukseen sekä avausjako talvi, jossa tunnuttiin juoksuttavan ruutuun tuttuja naamoja vuosien takaa ihan vain siitä ilosta, että niin tehtiin. Parhaiten minusta onnistuivat sitcomaiseksi arvosteltu kevät sekä tarinan lopettanut syksy. Tuntui myös, että sarjassa haaskattiin yllättävän paljon aikaa juoniin, jotka eivät kehittäneet tarinana suurta kaarta eteenpäin. Itse koin myös, että tarinassa Lorelai käytti aivan liikaa ääntä ja koska en koskaan juurikaan pitönyt Lorelaista hahmona pidin tätä häiritsevänä. Suomalaisesta yhteiskunnasta käsin myös jatkuva Lorelain ja Luken avioliitottomuuden taivastelu tuntui typerältä.

Hämmentävintä sarjassa oli Roryn tarinakaaren suppeus. Saimme kuulla yllättävän vähän siitä mitä Rory oli vuosien saatossa puuhaillut. Jonkun näköinen asema hänellä viestinnän allalla on, mutta printtimedian murroksessa omaa sijaa ei tuntunut löytävän. Uravalmentajanäkökulmasta katsottuna sarja nosti hyvin esiin petetyn sukupolven ongelman. Kun tiedossa on jo ettei koskaan saavuta vanhempiensa elintasoa niin miten pystyy itsenäistymään? Rory olisi ansainnut minusta enemmän. Epäparisuhde Pauliin ja salasuhde Loganiin tuntuivat häiritsevältä ja mitä pidemmälle sarjassa päästiin alkoi käydä selväksi, että Roryn, Jessin ja Loganin suhteesta luotiin rinnakaista Lorelain, Luken ja Chrisin suhteelle.

Pidin jo alkuperäisessä sarjassa Chrisin ja Lorelain suhteesta. Se oli hieno kuvaus siitä, että joskus rakkaus ei vain riitä jos aika ja paikka on aina joltain osin väärä. Olisin toivonut Rorylle ja Loganille muuta. Minulle harvassa tarinassa on niin selkeää OTP-visiota, mutta Logan ja Rory ovat sellaisia ja kumpikin heistä ansaitsisi enemmän mitä nyt he olivat saamassa. Ja tästä päästäänkin niihin neljään viimeiseen sanaan. Lähdin uumoilemaan asiaa jo syksyn puolivälissä ja viimeistään keskustelu Chrisin kanssa varmisti epäilyni siitä, että sarja tulee päättymään tietoon siitä, että olemme saamassa vielä yhden Gilmoren (tytön?). Toisaalta viimeisessä osassa ajettin vahvasti myös Jessiä takaisin peliin mukaan.

Sivuhahmoista parhaiten palasivat Paris ja Kirk, jotka olivat hyvin hahmoilleen uskolliset ja kehittyneet hyvin siihen suuntaan mihin heidän olisi voinutkin kuvitella kehittyvän. Alkuperäisessä sarjassa nautin eniten Roryn opiskeluajoista, joten Life and Death Brigaden vierailu lämmitti sydämessä. Deanin vierailu onnistui myös ilman päälleliimattua fiilistä, mutta muuten osa sivuhahmoista jäi lähinnä turhan fiilistelyn kohteiksi. Esimerkiksi Hep Alienin bänditreenit tuntuivat täysin päälleliimatulta ja pakkoko se Mr Kimkin oli vihdoin näyttää. Paljon hyvääkin sarjaan oli onnistuttu tuomaan Kirkin toinen elokuva ja salakapakka oli ehtaa Gilmore Girlsiä. Sarja onnistui myös tuomaan uusiin osiin moninaisuutta paljon aikaisempaa enemmän. Moitittavaa silti jäi tältä osastolta. Jaksoihin oli uitettu naurettavaa fatshamingiä ja osin käytös oli hauskan asemasta vain ilkeää esim. Roryn onnetonta poikaystävää Paulia kohtaan eikä asiaa selitä edes se, että hahmolla irvailtaisiin Lorelain alkuperäisen sarjan poikaystäville joiden tarkoitus oli vain hidastaa parisuhdetta Luken suuntaan. Ja niin onnistunut kuin Emilyn kotiapulainen Berta olikin koin vaivaannuttavana sen, että tämän perheen puhumasta kielestä irvailtiin.

Kokonaisuudessaan neljä jaksoa jättivät jälkeensä hengästyneen olon ja halun vaatia tarinalta lisää. Jääkö Rory yksinhuoltajaksi, pystyykö Logan irrottautumaan isänsä peukalon alta ja jos pystyykin niin ottaisiko Rory häntä takaisin. Entä miten Jess. Miten Lorelai kehittää hotelliaan? Miten Emily kehittyy eläessään elämäänsä kerrankin omista lähtökohdistaan. Toivon ja samalla vähän pelkään, että Netflix onnistuu tekemään tarjouksen josta ei vain voi kieltäytyä ja saamme palata vielä kerran Stars Hollowhin. Itse toivoisin ettei sarjaa pitkitettäisi, mutta toivoisin myös ettei tarinaa jätettäisi näin pahasti auki. Varsinkin Roryn kohdalla tarinaa on vielä kerrottavana. Niin ja Loganilla kuten sarjan fiilistelychatissa ystävieni kanssa todettiin. Jos ei muuta niin haluamme lisää Matt Czuchrya, jonka Gilmorejen lisäksi tällä viikolla hyvästelimme myös Good Wifen. Näiden kahden sarjan myötä sarjataivaalta katosi Mattin lisäksi valtava määrä hyvin kirjoitettuja naishahmoja ja molemmista mielelläni viihteessäni nauttisin.

Viihde

Onko elämää Gilmoren tyttöjen jälkeen?

Yleisestä kohteliaisuudesta en vielä mene uusien jaksojen sisältöön enkä tosiaankaan kerro neljää viimeistä sanaa.


Tälle päivälle oli kalenteriin merkitty varaus kotisohvalla kello kahdeksalta, mutta kohtalo päätti toisin. Eilen kotimatkalla Jyväskylästä nousi kuume ja koska olen kuullut juttua ettei työnsankareita varsinaisesti juhlita jäin tänään kotiin torkkumaan sohvalle ja kympiltä iskin selaimen refresh-nappia ja kohtasin vanhat ystävät.

Olin kuvitellut pääseväni maaliin jo ennen miehen ja pojan kotiutumista, mutta päivää sotki sinäänsä odotetut uutiset miehen työrintamalta joten miesten palatessa kotiin oli kautta jäljellä 30 minuuttia ja nyt kun ne lähtivät uimakouluun niin jäljellä ei ole sitäkään ja epäilen tarvitsevani kipeästi laastarisuhdetta. Uskon, että useimpien sarjojen kohdalla se että ne lopetetaan enemmin kuin myöhemmin olisi täysin oikein, mutta tässä kohtaa toivoisin vielä yhtä paluuta Stars Hollown  kaduille, koska monella tapaa tätä tarinaa olisi vielä kerrottavaksi. Tai ehkä on parempi ettei sinne palata ja saan itse kirjoittaa tarinalle juuri haluamani lopun.

Nyt kuitenkin etsitään tositarkoituksella laastarisuhdetta. Tai sitten vain palaan suosiolla katsomaan vitoskauden jaksoja. Eli sarjaa tunteville ei varmaankaan tarvitse kertoa minkä nimen minä painaisin t-paitaani.

Viihde

Kolmen viikon katoaminen

Näemmä onnistuin pitämään kolme viikkoa huomaamattani blogitaukoa. Voisin perustella tauon kamalalla flunssalla. Kolmen viikon kurimus, joka aaltoilee, muttei nosta kunnollista kuumetta. Keuhkot vinkuvat ja kroppa on kuin piesty säkillisellä appelsiineja. Voisin perustella ne sillä, että aloitin opinnot ja niihin on liittynyt kaikkea säätöä. Tosin säätö ehkä kannattaa kun ensimmäisen päivän jälkeen opintorekisteriote näytti 65 opintopistettä. Voisin kertoa käyneeni Prahassa, vaikka olin siellä vain yhden yön. Voin kertoa fasilitointikoulutuksesta jonka kävin ja vähän vielä lesota pojan pianotunneilla. Rehellisyyden nimissä viimeiset kolme viikkoa olen kuitenkin käyttänyt kaiken normaalisti esim. blogin kirjoittamiseen käyttämäni ajan aivan muissa merkeissä.


Katsoin nimittäin seitsemän kautta Gilmore Girlsejä.

Ystäväni on hillitön Gilmore Girls -fani ja tulin aikanaan katsoneeksi jakson sieltä ja toisen täältä. Tiesin, että sarja olisi ns minun sarjani, mutta se vain osui huonoon saumaan elämässä. Ja lähetyskohta osui huonoon saumaan viikossa. Nyt sitten kuitenkin oli aikaa. Lopulta sitten katsoin kolmessa viikossa sarjan kaikki 153 jaksoa.

Gilmore Girls oli tähän väliin juuri sitä mitä tarvitsin. Naurua, itkua ja suuria tunteita. Roskaruokaa, populaarikulttuuria ja ihmissuhteita. Erityisesti pidin Gilmore Girlseistä siitä, että sarja oli äärettömän inhimillinen. Ihmiset tekivät sarjassa virheitä, osa heistä otti niistä myös opikseen ja monen hahmon kohdalla nähtiin aivan mahtavia kehityskaaria. Nautin myös erityisesti siitä, ettei tarinoissa takerruttu yhteen oikeaan rakkauteen vaan myönnettiin, että niitä elmän suuria rakkauksia voi olla monia ja että myös toisinaan vaikka miten ihmistä rakastaisi niin hetki on totaalisen väärä.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä sarja aikanaan siinä iässä kun Rory olisi ollut lähempänä omaa ikää, koska Rory vaikutti hahmolta johon samastua. Lorelai oli minusta läpi sarjan lähinnä lapsellinen ja ärsyttävä, mutta yllättävän paljon pidin Lorelaista silti. Ja kun nämä jaksot katsoi putkeen niin ehdin muodostaa myös vankkoja mielipiteitä Gilmoren naisten miessuhteista. Rorylle toivon tulevan minisarjan tuovan kokonaan uuden rakkauden, mutta näistä olemassa olevista poikaystävistä olen ehdottomasti Team Logan. Tai no Jess kyllä aikuistui hahmona kivasti myös. Loreille en taas pysty näkemään muita kuin Luken. Chris kun juuri on sitä väärä hetki -tyyppiä. Uusia jaksoja kuitenkin odotan nyt kipeästi. Epäilen, että miehellä on sopivasti tuona iltana pikkujoulut, joten pitänee ottaa illan sotasuunnitelmaksi saattaa lapsi ajoissa nukkumaan, ottaa sohvalle pesuvadillinen poppareita ja pitää maraton.

Siihen asti voisin sitten taas kokeilla elämä Netflixin ulkopuolella. Kännykkä piippasi juuri merkiksi että kahdessa e-lainassani on alkanut laina-aika. Opintoka varten pitäisi kirjoitella ensimmäiset paperit palautuskuosiin ja sitten olisi vielä niitä töitä, soittotunteja ja muutakin elämää elettävänä.