Viihdettä lapsille

Poika, joka tutustui poikaan joka elää

Kuusivuotissynttäreiden myötä ylitettiin henkinen ikäraja iltasatumaailmassa. Kuluneen vuoden aikana iltasadut olivat muuttuneet oikeastaan tyystin lastenromaaneiksi ja keskittymiskyky kasvoi silmissä. Eskarivuosi avasi sitten pääsyn myös meidän vanhempien hyllyyn ja ensimmäiseksi hyökkäsimme Harry Potterin ja viisasten kiven kimppuun.


Moni tuttumme on lukenut Pottereita jo pienemmillekin, mutta meillä tähän oltiin valmiita vasta nyt. Lapsen oma kypsyys oli vasta nyt mielestäni tasolla, jotta hän pystyi sisäistämään tarinana ja en myöskään halunnut ottaa riskiä, että yksi lempitarinoistani pilataan hätiköimällä. Nyt kuitenkin aika oli otollinen ja poika on viime aikoina uponnut täysilla tarinaan pojasta joka elää. Itseasiassa ensimmäinen kirja on jo takana ja jatkoimme heti suorilta Salaisuuksien kammion pariin.

Ääneen lukemisessa tämä uusi vaihe on ihana. Kirjojen lukeminen on meille vanhemmille mielekästä ja oma hylly täynnä mitä loistavampia kirjoja. Potterit pistetään jäähylle kolmannen osan jälkeen, mutta sen jälkeen voidaankin iskeä Hobitin kimppuun ja sen perään pohtia Tarua Sormusten herrasta, joka oli aikanaan parhaan lapsuudenystäväni lempitarina. Tai sitten hyllyssä olisi odottamassa äärettömän kaunis Universumien tomu -trilogia. Joku toki voisi kehdata väittää että maailmassa on muitekin tarinalajeja kuin fantasia, mutta kun on viimeisen vuoden keskittynyt lukemaan lähinnä alakoululaisille suunnattuja dekkareita kuulostaa fantasiakirjallisuus juurikin sopivalta. Ja kun fantasiakirjat on kahlattu läpi voidaan vaihtaa scifiin. Hyllyssä odottamassa olisi jo ensimmäiset kolme osaa Kepler 62:sta, mutta niidenkin taidetaan antaa odottaa vielä tovi hyllyssä. Koska kuten Potterienkin kanssa oikea ajoitus taitaa tässäkin kohtaa olla kaikki kaikessa.

Viihdettä lapsille

Pojatkin lukee

Olin tänään iltapäivän seminaarissa Akavatalolla ja samalla ottauduin käymään pääkirjastossa täydentämässä lapsen iltakirjavalikoimaa. Hyllyjen luona lapsen esittämiä toiveita etsiessäni tajusin, että taas huomaamatta yksi vaihe lapsiperhearjesta on jäämässä taakse ja enää kirjastosta ei valita eikä pyydetä isoja kuvakirjoja vaan kiinnostus on siirtynyt käytännössä kokonaan pidempien tarinoiden puolelle.

Viimeiset pari kuukautta on luettu lähinnä Risto Räppääjiä ja Lasse-Maijan etsivätoimistoa, mutta tällä kertaa lapsella oli uusi toive. Päiväkodissa oli luettu Kummitusperhe Kammosia ja niitä nyt tilattiin tuotavaksi. Itselle Kammoset olivat uudia tuttavuuksia, mutta lapsi on nyt kuukauden hartaudella siteeranut parhaita pätkiä, joten pitihän niitä ottaa lainaan. Kirjoja googlatessa selvisi myös se, että kirjojen kirjoittaja, Pirkko-Liisa Perttula, on koululaisvitsikirjojen kruunaamaton kuningatar, jonka käsissä on syntynyt sellainenkin ikoninen teos kuin Rakastunut ranskanperuna. Pitääkin tonkia löytyisiköhän se mahdollisesti mökiltä jostain. Veikkaan, ettö se voisi iskeä lapseen, jonka mielestä mikään ei ole hauskempaa kuin minun kertomani ”mikä on sininen ja istui puussa?” -vitsi.


Kammosten lisäksi bongasin hyllystä Harrin ja dinojen kasvaneen myös isommille lapsille suunnatuiksi tarinoiksi ja varmuuden vuoksi nappasin vielä yhden Lasse-Maijankin matkaan.

Seitsemän kirjaa kerralla voi olla melkoinen määrä, mutta veikkaan, että noilla ei selvitä kuukauttakaan. Ensimmäinen Kummitusperhe Kammonen taitaa olla ensimmäisen illan jälkeen jo puolivälissä kun poika korottaa isälleen lukuvaateita. Alta kolmen luvun on turha kuvitella livahtavansakaan pois lastenhuoneesta, mutta eipä tuo myöskään taida miestä haitata, koska meidän perheessä pojatkin tosiaan lukevat.

Törmäsin #PojatkinLukee kamppikseen Instagramissa tovi sitten ja sen jälkeen kompastuin myös tempauksen FB-sivuihin. Itselleni lukeminen on ollut aina ovi uusiin maailmoihin ja haluaisin myös opettaa lapselle saman. Poikien lukemisen vähentymisestä on kirjoitettu jo pitkään ja syitä on etsitty milloin pelaamisen lisääntymisestä ja milloin siitä, että poikia kiinnostavia kirjoja ei vain tunnuta löytävän. Maailma on kuitenkin täynnä hyviä kirjoja ja PojatkinLukeen tarkoituksena on tuoda esiin kirjoja, jotka voisivat jollain tasolla kolahtaa pieniin miehiin. Jännitystä, fantasiaa, jalkapalloa, Star Warsia sekä jos vaikka mitä muuta on jo löytynyy kirjastojen suositteluhyllyihin kun seuraa Instagramissa tunnistetta. Pojatkin ovat erilaisia ja vaikka itselläni on tavallaan hyvinkin (stereotypisen)miesmäinen kirjamaku eli tykkään dekkareista, scifistä ja fantasiasta, ymmärrän hyvin sen, että kirjallisuudesta on todella vaikea lähteä löytämään itselle sopivia tarinoita jos vaikka tieteiskirjat tai urheilu ei puhuttele.

Lasten kirjamaailmassa se sukupuolien mukaan lokerointi kun tuntuu elävän edelleen aika tiukassa ja olisi hyvä löytää hyllyihin myös kirjoja niille pojille, jotka ovat kiinnostuneita hyvästä tarinasta ilman jännitystä, yliluonnollisuutta tai jalkapalloja. Tytöille tuon tyylisiä kirjoja tuntuisi löytyvän paljon enemmän, koska joku on ilmeisesti tajunnut etteivät kaikki tytöt tykkääkään hevosista (vaikka Nummelan ponitallikirjat rokkaakin tästä ikuisuuteen). Itse aionkin suurella kiinnostuksella seurta mitä kaikkea Pojatkin lukee nostaa omaan tietoisuuteen. Vielä muutaman vuoden lapsen lukuharrastuksen ylläpito on kuitenkin meidän vanhempienkin harteilla, koska vaikka kuinka lapsi oppii lukemaan ei se lukemisen sujuvuus tule samassa paketissa ja tarinoista nauttiminen on paljon vaikeampaa.