Viihde, Viihdettä lapsille, Yleinen

Kylässä Tylypahkassa

Lontoon matkan yksi kohokohdista oli vierailu Warner Brosin Harry Potter -studiolla. Olemme pojan Potterintoilun myötä taivuttaneet harkinnanvaraisesti ikärajoja ja antaneet lapsen katsoa kaksi ekaa elokuvaa (jotka tosin todennäköisesti nykysäädöstöllä tulisivat suoraan K7:na teattereihin) valituilta osin ja kun kirjoja on nyt luettu kolme ja puoli sekä Wiillä pelattu läpi koko Harryn seikkailu Tylypahkassa Lego-ukkojen muodossa katsoimme, että lapsi saa reissusta irti niin paljon, että osallistuminen kannattaa.

img_5871

Ja kyllä se kannatti. Kipeäksihän me itsemme tuosta reissusta maksoimme. Kaksi aikuista ja yksi lapsi maksoivat 213 euroa kun ostettiin pakettin liput studiolle, bussikuljetus Victorialta studiolle ja takaisin ja kolme kermakaljaa. Mutta kyllä tuo kaiken sen arvoinen oli. Kannatti törsätä kuin sain tammikuussa työnantajalta pienen lahjan sen kunniaksi että olemme katselleen myös työnantajan kanssa toisiamme kymmenen vuotta.

Studiolle saavuttaessa meille oli määritetty sisäänpääsyaika, jonka puitteissa meidän piti studioon mennä sisään. Järjestelyt oli hoidettu peribrittiläisellä tarkkuudella. Sisään otetaan kymmenen minuutin välein muistaakseni 130 ihmistä. Kierroksen alussa ihmiset otetaan sisään elokuvateatteriin, jossa näytettiin lyhyt introvideo ja sitten hypättiin suoraan toimintaan kun Tylypahkan ovet aukenivat ja pääsimme suureen saliin. Puitteet, joissa studiolla kuljettiin olivat osin aitoja kuvausasetelmia, osin sitten koottuja fiilistelypaloja. Sali oli kuulemma siinä kunnossa, että siellä olisi voinut kuvata koska tahansa.

img_5904

Ainakin salissa meidän ryhmämme matkassa kulki opas, joka kertoi faktoja, mutta koska lapsi ei ymmärrä englantia päädyimme lähtemään tonkimaan studiota omalla porukalla. Bussilipuissa aikaa oli varattu kolme tuntia ja se riitti hyvin meidän porukalle. Ennätys on jollain fanilla, jolla reitin kulkeminen kesti puoli vuorokautta.

img_5929

Osa kohtauksistahan luonnollisesti tuli lapselle täysin puskista, mutta koska Legon kieli poskessa toteutetun pelin avulla juonen peruskaari on lapsella hallussa pystyimme selittämään kohtauksia. Osa pimeän taian lavastuksista herätti paljon kysymyksiä ja kovin herkkää lasta en veisi paikalle.

img_5942

Kierroksen alkupuoli keskittyi Tylypahkaan ja ministeriöön ja vähän ennen kierroksen puolivälissä ollutta ravintolaa pääsimme Kings Crossin asemalle, jossa pääsi ottamaan turistikuvia paljon pienemmillä jonoilla, mitä varsinaisella asemalla. Tämä oli muuten juttu, jonka lapsi oli mielessään kuvitellut jotenkin erilaiseksi. Siis sellaiseksi, että siinä olisi aidosti päässyt kulkemaan jonkun verholavasteen läpi. Onneksi asia selvisi jo ennen lähtöä serkun aikaisemmin tänä vuonna tekemää Lontooreissua kuvanneesta vlogista niin studiolla ei tullu mitään romahdusta. Noin muuten hämmentävän hyvin lapsi osasi suhtautua siihen, että miten taika elokuvien takana lähti aukeamaan ja insinöörien lapsen intohimolla tutki kaikkia robotisoituja ratkaisuja.

img_5937

Studiolla oli todella mukavan väljää. Eli se kymmenen minuutin säännöstely toimi todella hyvin. Osa kulki nopeammin, osa hitaammin ja mihinkään ei ollut tolkutonta jonoa. Pikajunan kyytiin piti hetken aikaa jonottaa koska kaikki halusivat kuvata poseerauskuvia, mutta sekään ei ollut mitenkään mahdotonta.

img_5954

Aseman jälkeen tuli kierroksen tankkaustauko, jossa lunastimme meidän ennalta tilaamat kermakaljat. Siinä oli muuten meidän tämän reissun ainoat tuopit. Vähän reissut muuttuneet sitten sen kymmenen vuotta sitten tehdyn häämatkan. Ravintolan jälkeen siirrytään pihalle eli takit kannattaa kuljettaa mukana kokok kierroksen ajan. Pihalta löytyi Tylypahkan siltakäytävän lisäksi Poimittaislinja, Harryn vanhempien maja, lentävä Anglia ja moottirpyörä sekä Likusteritien talo, jonne myös nyt taas pääsi sisälle.

img_5977

Näyttelyssä on jonkun verran vaihtelevia teemoja. Ilmeisesti Likusteritien talo oli nyt taas tauon jälkeen avattu ja lisäksi on myös jotain selkeitä teemoja. Nyt studiolla on alkamassa Kielletty metsä -näyttely, joka varmasti on upea, mutta joka olisi saattanut myös olla lapselle hieman liian pelottava.

img_6007

Ulkotilojen jälkeen pääsimme tutustumaan elokuvien ihmeotusten toteutustekniikkaan ja erikoistehosteisiin ja sen jälkeen Viistokujalle. Studiokierroksessa mahtavinta oli nämä hetket kun tuntui, että tippui suoraan keskelle elokuvaa. Lapsen kanssa sitä mietimmekin kun paluumatkalla bussissa katsoimme ensimmäistä elokuvaa, että on jännä ajatella, että siellä me nyt sitten ollaan oltu. Samoilla reiteillä näyttelijöiden kanssa.

img_6023

Lapsi oppi kierroksen aikana todella paljon elokuvaamisesta ja tämän Tylypahkan pienoismallin ympärillä vierähti pitkä tovi kun puhuimme sitä miten tämän avulla on kuvattu kohtauksia joissa linnaa kuvataan ilmasta käsin. Ennen tätä pienoismallia pääsimme myös ihailemaan mallinnoksia joiden pohjalta lavasteita oli mallinnettu alkuksi pienoiskoossa. Ei voi kuin todeta, että uskomatonta työtä näiden elokuvien kanssa on tehty.

img_6029

Kierroksen alussa elokuvan tuottaja kertoi että he olivat aluksi kuvitelleet lähtevänsä tekemään pientä englantilaista lastenelokuvaa, mutta että hyvin nopeasti olivat tajunneet että kyse onkin jostain aivan muusta. Kierroksen lopuksi pääsimme sauvakauppaan, jossa jokaiselle elokuvan tekijälle oli tehty oma sauvalaatikkonsa. Huone oli kirjaimellisesti täynnä ihmisiä, jotka ovat olleet mahdollistamassa elokuvien tekoa. Näyttelijöiden, ohjaajien, käsikirjoittajien, kuvaajien ja muiden elokuva-alan ammattilaisten lisäksi  taustajoukoista löytyy ihmisiä, jotka ovat käsin kirjoittaneet sauvalaatikoiden etiketit, oppikirjat ja pullojen etiketit. On ihmisiä, jotka ovat maalanneet satoja öljyvärimaalauksia ja sitten on niitä ihmisiä, jotka ovat mahdollistaneet kuvausporukan pitkät päivät hoitamalla fasiliteetit kuntoon. Eli kokonaisuudessaan leffasarja on vaatinut melkoisen ponnistuksen.

Kolme tuntia oli meille hyvin sopiva kierrosaika. Ehdimme käyttää vielä hyvin aikaa studion kaupassa, jossa nyt kun törsäyksen makuun oli päästy ostimme vielä suklaasammakoita, jokamaunrakeita ja lapselle Rohkelikkokaavun. Etukäteen olimme sopineet että lapsi saa ostaa yhden taikasauvan minun New Yorkista tuoman Harryn sauvan kaveriksi ja meidän yllätykseksemme lapsi valitsi Nevillen. Ei sillä, etteikö Nevillen kehityskaari hahmona ole ihan omaa luokkaansa, mutta lapsellehan se ei ole vielä lähellekään valjennut. Kun kysyimme, että miksi Neville niin lapsesta Neville on vain siisti kun se tykkää kasviopista. Tämä on yksi Potterien rikkaus. Siinä missä keskushahmona Harry on ärsyttävä ja kitisevä ison osan teinivuosia kattavista kirjoista on kirjassa ihan mahtavia kehityskaaria hahmoilla hänen ympärillään.

Kaiken kaikkiaan suosittelen studiovisiittia kyllä kaikille, joille velhojen maailman sydäntä lähellä. Olihan tuo yhdenlainen pyhinvaelluskode. Tosin suosittelen myös pakkamaan kameran lisäksi toisen varakameran ettei käy kuten meillä. Juuri kun olimme pääsemässä studiolle sisään ilmoitti kamera jostain mystisestä objektiivivirheestä, joten joudutte nyt nauttimaan kännykkäkamerakuvalaadusta. Joka tosin ei ole tässä blogissa mitenkään poikkeuksellista.

Yleinen

New York, New York

Reilut kolme vuotta sitten istuin kummityttöni kanssa sohvalla katsomassa Sinkkuelämää. Jostain se juttu sitten meni matkustamiseen ja siihen olisi kiva mennä New Yorkiin ja seuraavaksi oltiinkon jo sopimassa, että kunhan kummityttö kirjoittaa ylioppilaaksi niin sitten lähdetään. No ihan heti ei päästy valkolakin saamisen jälkeen reissuun, mutta viime lauantaina nousimme koneeseen ja lensimme New Yorkiin, toinen ensimmäistä ja toinen toista kertaa.


New York on kai kaupunki, jota kuuluisi rakastaa, mutta ensimmäisellä reissulla kaupunki ei tehnyt minuun kovinkaan suurta vaikutusta ja vaikka nyt fiilis parani niin ei tämä nyt minulle ollut mikään home away from home. Ystäväni kertaalleen kuvaili, että häntä häiritsee Roomassa se fiilis kuin olisi koko ajan lukittuna jättiläismäiseen ulkoilmamuseoon ja New Yorkissa minulla oli vähän samassa hengessä fiilis kuin olisin vieraillut koko ajan elokuvan tai tv-sarjan kuvauspaikalla. Toki kahdelle populaarikulttuurin massakuluttajalle tuokin toi oman erityisen fiiliksen reissuun, mutta tietty aitous jäi tälläkin kertaa kaupungista uupumaan.

Ensimmäisellä reissullani 2008 joulukuussa yövyimme miehen kanssa Midtownissa ja kaupunkiin iski hillitön jäämyrsy. Tällä kertaa sää pääsääntöisesti suosi ja majoituimme Brooklynin puolella. Brooklyn paransi minun kaupunkikokemustani ja koska uskallan jo nyt sanoa, että ainakin lapsen kanssa kaupunkiin jossain vaihessa tulen päätymään on majoituskohteeni taaskin Brooklyn. Sen minkä hävisi metrossa istutuissa minuuteissa voitti takaisin mahdollisuutena ihailla ihmisiä sen metron kyydissä. New Yorkin kohdalla monikulttuurisuus oli aivan eri tavalla läsnä ja silläkin uhalla, että vaikutan hullulta metrostalkkerilta niin etninen kirjavuus teki ihmisistä äärettömän kauniita katsoa.

Ajankohtanahan tämä oli valtavan kiehtova vierailulle. Presidentinvaalien vaalityö kävi kuumimmillaan ja oli kiinnostavaa päästä seuraamaan miten paikallinen media tilannetta seurasi ja myös sitä miten likaista se poliittinen peli aidosti tuossa vapauden mallimaassa oli. Reissun aikana ehdinme pohtia myös useammalta kannalta amerikkalaista unelmaa kun ohitimme hotellin liepeillä olevia julkisia kouluja. Ei ihan äkkiä uskoisi, että oman lapsen tulevan lähiperuskoulun oven yläpuolelle maalattaisin koulun sloganiksi ”Kasvatamme tulevaisuuden johtajia”. Yhdysvaltalaisten asenne työhön oli myös mielenkiintoinen. Ravintoloissa palvelu oli tippien toivossa ylitsevuotavan ystävällistä, mutta Empire State Buildingin lippuluukulla kassa viittä vaille haistatteli asiakkaille ja keskittyi lähinnä juoruamaan viereisen kopin myyjän kanssa arvostellen asiakkaita selvästi kuvitellen etteivät ulkomaalaistaustaiset asiakkaat ymmärtäneet englantia. Toki vastapainoksi törmäsimme myös käsittämättömän paljon sponttaaniin ystävällisyyteen ja kohteliaisuuteen alkaen siitä, että lentokenttätaksi tarjosi meille termarista kahvia.

Yllätys reissulla oli se, että kasvissyöjälle kaupunki ei ollut aivan helpoin kohde. Toki kaupunki oli täynnä kasvisravintoloita, mutta jos sellaista ei osunut kohdalle piti varsinkin vegaanista ruokaa katsoa vähän tarkemmin. Onneki Whole foods tuli mahtavan salaattitiskinsä kanssa tuossa kohtaa hätiin pariinkiin otteeseen. Katukojuistahan olisi kyllä saanut falafelia, mutta kun suunnilleen jokaisen kyljessä luki halal oli helppo tässäkin kohtaa äänestää jaloillaan. Kaupoista onneksi saatiin ostettua täydennystä ja löysimme myös aivan tolkuttoman hyvää mantelimaitoa lähi-Targetista.

Ostosten suhteen olen joko tullut kahdeksassa vuodessa krantummaksi tai sitten kotimaassa on kauppojen valikoimat parantuneet. Lopulta kassiin ei kotimatkalle montaa uutta tavaraa päässyt. Ostin yhdet housut American Apparelilta, mekon Uniqlosta ja kassin Urban Outfittersiltä. Lapsen tuliaiset löytyi Barnes&Noblesilta ja miehen Disney Storesta ja Momasta. Parasta antia reissulla olikin kaupungin ihmettely, se ettei ollut mihinkään kiire ja äärettömän hyvät keskustelut kummityttöni kanssa. Niin ja se että koska aikaeropäissäni heräsin joka aamu viideltä ehdin katsoa viiden päivän reissunme aikana Netflixistä koko How to get away with murderin toisen tuotantokauden…