Viihdettä lapsille

Poika, joka tutustui poikaan joka elää

Kuusivuotissynttäreiden myötä ylitettiin henkinen ikäraja iltasatumaailmassa. Kuluneen vuoden aikana iltasadut olivat muuttuneet oikeastaan tyystin lastenromaaneiksi ja keskittymiskyky kasvoi silmissä. Eskarivuosi avasi sitten pääsyn myös meidän vanhempien hyllyyn ja ensimmäiseksi hyökkäsimme Harry Potterin ja viisasten kiven kimppuun.


Moni tuttumme on lukenut Pottereita jo pienemmillekin, mutta meillä tähän oltiin valmiita vasta nyt. Lapsen oma kypsyys oli vasta nyt mielestäni tasolla, jotta hän pystyi sisäistämään tarinana ja en myöskään halunnut ottaa riskiä, että yksi lempitarinoistani pilataan hätiköimällä. Nyt kuitenkin aika oli otollinen ja poika on viime aikoina uponnut täysilla tarinaan pojasta joka elää. Itseasiassa ensimmäinen kirja on jo takana ja jatkoimme heti suorilta Salaisuuksien kammion pariin.

Ääneen lukemisessa tämä uusi vaihe on ihana. Kirjojen lukeminen on meille vanhemmille mielekästä ja oma hylly täynnä mitä loistavampia kirjoja. Potterit pistetään jäähylle kolmannen osan jälkeen, mutta sen jälkeen voidaankin iskeä Hobitin kimppuun ja sen perään pohtia Tarua Sormusten herrasta, joka oli aikanaan parhaan lapsuudenystäväni lempitarina. Tai sitten hyllyssä olisi odottamassa äärettömän kaunis Universumien tomu -trilogia. Joku toki voisi kehdata väittää että maailmassa on muitekin tarinalajeja kuin fantasia, mutta kun on viimeisen vuoden keskittynyt lukemaan lähinnä alakoululaisille suunnattuja dekkareita kuulostaa fantasiakirjallisuus juurikin sopivalta. Ja kun fantasiakirjat on kahlattu läpi voidaan vaihtaa scifiin. Hyllyssä odottamassa olisi jo ensimmäiset kolme osaa Kepler 62:sta, mutta niidenkin taidetaan antaa odottaa vielä tovi hyllyssä. Koska kuten Potterienkin kanssa oikea ajoitus taitaa tässäkin kohtaa olla kaikki kaikessa.