Yleinen

Ilmaisia ämpäreitä ja arjen estetiikkaa

Keskiviikko illalla mies valitteli että kylpyhuoneesta ei tule kunnolla lämmintä vettä. Pistimme ongelman läheisen kaukolämpöremontin piikkiin, koska sen vuoksi meillä on ollut tässä muutenkin lämpimässä vedessä katkoja. Vesi ei kuitenkaan palannut lämpimäksi torstainakaan ja sitten kun asiaa taivasteltiin taloyhtiömme FB-ryhmässä paljastui, että oikeastaan pahimmasta kuuman veden puutteesta kärsii vain meidän linjamme. Soittelut isännöitsijän ja talomiehen kanssa selvitti sen verran taloyhtiömme kaksi kuukautta vanha lämpimän veden kierrätykseen tarkoitettu pumppu ei nyt oikein tahdo toimia oikein ja sitten kun tämä meidän linjastomme on se pahnan pohjimmainen niin siinä sitä sitten oltiin. Kun kaikki valuttavat vettä saadaan meilläkin riittävästi lämmintä vettä, mutta ilmeisesti linjastossa ei harrasteta aamusuihkuja joten pakkasin kamani ja suuntasin Mäkelänrinteeseen uimaan.

Kilometrin uiminen tuntui äärettömän hyvältä. Siitäkin huolimatta, että samaan aikaan altaassa oli Tsunamipappa jonka uimatyyli piti huolta siitä, että sain samalla kerralla myös poskiontelojen huuhtelun. Taas tuli mieleen että voisin käydä uusimassa Uimakorttini. Astmadiagnoosilla saa nimittäin erikoishinnoitellun uimakortin, koska uinti on astmaatikolle kuntouttavaa. Pitäisi nyt ottaa uinti osaksi arkea, nyt kun ei tarvitse enää pelata päiväkodin aukioloajoilla se työpäivän yhteyteen liitetty uimatreeni olisi helppo järjestää.

Mutta nyt siis siihen ilmaisiin ämpereihin. Samalla kun olin jo itseni Pasilan kulmille hoitanut päätin, että otan ylimääräisen lomapäivän itselleni ja uinnin sekä lounaan jälkeen suuntasin Messukeskukseen Habitareen.

IMG_0410

Nyt sitten minäkin olen liittynyt osaksi kansan syviä rivejä. Olen ilmaisen ämpärin onnellinen omistaja. Että antaa tulla norosesonki 2017-2018! Meillä oksennetaan jatkossa olohuoneen sisustukseen sopivaan ämpäriin.

Edellisen kerran olin Habitaressa juuri lapsen syntymän jälkeen seitsemän vuotta sitten. Tykkään kauniista asioista ja tykkään messuista, mutta Habitare ei vain jotenkin ole minun messuni.  Kyllähän siellä pari tuntia kiersi ihmettelemässä asioita. Mujin pop-up kojulla oli hillitön kuhina ja osa tuotteista on myyty jo loppuun. Jonot olivat myös sellaisia etten saanut edes kunnolla moikattua ystävääni, joka ständillä oli töissä. Muuten lähinnä pyörin ihmettelemässä teemasisustuksia. Ison hallin takaosan huonekaluliikkeiden sohvameret jätin kokonaan väliin, koska moisille ei ollut tarvetta. Jotenkin messuilta ei löytynyt mitään sellaista wow-faktoria, joka olisi saanut miettimään esimerkiksi miten tuon meidän eteisen ongelmanurkan saisi sisustettua paremmin.

Tyhjin käsin en kuitenkaan messuilta poistunut. Lopulta ämpäriin kertyi yllättävän paljon arjen estetiikaa, kuten yhden kojun esittelijä tuotteitaan esitteli. Uimahallilla kun sulloin meikkejäni ja shamppoota minigrippussiin päädyin ostamaan itselleni uuden meikkipussin. Samoin panttipulloille löytyi kivan näköinen muovitettusisuksinen säilytyskassi, jonne saadaan jemmata jatkossa cola-addiktioni todisteet.

IMG_0422

Ja sitten ostin anti-viherpeukalon kokeiluun ilmakasvin. Paahteinen olohuoneen ikkunamme on kasveille haastava. Nyt sitten kokeillaan mitä paahteeseen ja kuumuuteen tottunut kasvi tykkää tästä meidän aavikkosimulaattoristamme. Samasta kojusta löytyi myös nuo ihanat kehykset valokuvillemme. Taidan nyt vihdoin tehdä ekskursion Huone ett Rumin Kirkkonummen myymälään. Tuo ikkunalauta kun voisi ottaa vielä muutaman kasvin lisää ja tuollainen asetelma voisi olla kiva myös työhuoneeseeni.

Yleinen

Se pieni ero

Minulla on lahja sulkea silmäni keskeneräisiltä asioilta. Tämä supervoima mahdollistaa sujuvasti sen, että että asumme jo seitsemättä vuotta asunnossa jossa ei ole vieläkään olohuoneessa lattialistoja… Sitten tulee päiviä, jolloin innostun viemään asioita eteenpäin ja tänään oli juuri sellainen päivä.

  

Saimme laitettua melkein vuoden tauon jälkeen verhot ikkunaan. Aikaisemmin meillä ikkunassa oli Marimekon hedelmäpeliä, jotka viidessä vuodessa olivat kulahtaneet vähän ikävästi auringossa olin muutenkin kuosiähkyssä, joten kun verhot otettiin julkisivuremontin tieltä alas elelimme hyvinkin kahdeksan kuukautta ilman ikkunaverhoja. Lopulta verho-ongelma ratkesi kaivamalla liinavaatekaapin alakorista edelliseen kotiin teetetyt pellavaverhot ja nyt ne tuntuvat juuri täydelliseltä asuntoon.

Seuraavaksi sitten pitäisi varmaan pohtia niitä lattialistoja tai vaihtoehtoisesti sitä mitä tehdään  ruokapöydän tuoleille. Tiedättehän ne rasittavat ihmiset, jotka löytävät ties mitä designaarteita jätelavoilta? No meistä on vähän kuin huomaamattamme tullut sellaisia. Ensin löysin yhden Artekin 69 tuolin jätelavan viereltä kun lähikirkko meni remonttiin (tarkistin työmiehiltä että oikeasti saan tuolin mukaan ja lopulta marssin hakemaan lasta pöiväkodista kainalossani yksi aikuisten ja yksi lasten tuoli). Sitten viime kesänä ystäväni laittoi viestin, että halutaanko me kuuden hengen Artekin ruokapöytä. Heillä kun olisi töissä yksi ylimääräinen, aikaisemmassa paikassa paksulla maalilla pilatti, mutta vaivalla kunnostettavissa oleva yksilö. Pöytä saatiin juuri ja juuri ängettyä peräsupon muotoiseen Kiaamme vaikka epäilimmekin miehen kanssa että miten oksymorooniautoluokkaan kuuluva pieni tila-auto moisen nielee. Viime kesänä mökillä sitten hiottiin ja maalattiin ja pohdittiin mikä ratkaisu tehdään tuoleille. Ja kun ei taaskaan hötkyilty tulivat tuolit meidän luokse. Toisen ystäväni appiukko työskenteli aikanaan erään korkeakoulun vahtimestarina ja sinäänsä surullisten asiankäänteiden kautta meistä tuli viiden tuolin onnelliset omistajat kun kuolinpesä pisti tavaroita kiertoon. Eli pitkä tarina lyhykäisyydessään. Nyt meillä on kuusi tuolia, joista viisi on kauttaaltaan lakkapintaista ja vähän elämää nähnyttä ja yksi kirkolta dyykattu on istuinosasta ruskealla pinnoitettu ja puuosiltaan kulunut. Ainakin tuo jälkimäinen pitöisi varmaan maalata ja lopuillekin pitöä jollain aikajänteellä jotain tehdä koska istuimien lakkaus on kulunutta.

Mutta mitä noille nyt sitten tekisi. Maalaisi? Lakkaisi? Kaikki samanvärisiksi? Kaikki erivärisiksi? Pitäisikö istuimet pehmustaa Bryggen tyyliin (tämä nyt ei aukea kuin niille, jotka käyvät syömässä kasvisruokaa Turun yliopistolla)? No meidät tuntien tässä ei nyt ihan äkkiä mitään tapahdu. Varsinkin kun yksi tuoli on edelleen ystävälläni Turussa. Tosin kuten kuvasta näkyy niin on täällä kotona muutkain työsarkaa. Sitä voisi vaikka käydä läpi nurkkaan kertyneet aikakausilehdet ja paikata pojan kahdet housut, jotka saivat tuta tappajasepelistä pari viikkoa sitten. Niin ja fiksumpi keräisi nuo Hamahelmetkin pois ennen kuin ne ovat kaikki levällään lattialla.